Pitkästä hiljaisuudesta huolimatta remonttiblogi on vielä olemassa, bloggaaja samoin ja asuntokin olla möllöttää omalla paikallaan maailmankaikkeudessa. Remontti lymyää saman kaikkeuden jossakin kolkassa, en vain tiedä missä.
Kaiken suunnittelun jälkeen oli hienoinen mahalasku, kun operaatio ei päässytkään alkamaan silloin kun lähtölaukaus kajahti. Meitä evakkoeläjiä jopa suorastaan hiukan harmitti. Tällaista sattuu, ei se ole mitenkään harvinaista kun vanhan talon kanssa askarrellaan. Kaikki ei mene aina ihan putkeen.
Niin, putkeenpa putkeen, nimenomaan. Tai tarkemmin ottaen putki ei mene sinne minne komento kuului. Sen sijaan lattiassa on iso reikä, reiän keskellä jököttämässä tanakka palkki poikittain. Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, lainatakseni muinaista lastenlaulua. (Kiitosterveiset Fröbelin pojille. Pelastitte monta sadepäivää VHS-aikaan.)
Itse asiassa vain palkin alittaminen olisi ollut oikeasti mahdotonta. Lattiaa korottamalla putken ja kaadon vaatiman korkeuden verran ensin valitsemamme pohja olisi voitu toteuttaa. Huonekorkeuskin olisi antanut sen myöten.
Aikamme pohdiskeltuamme päädyimme kuitenkin viemään eteenpäin toista vaihtoehtoa, eli kylpyhuoneen suunnittelemista eri paikkaan yhden makuuhuoneen kustannuksella. Molemmat asiat kaivelivat aikansa, kunnes lopulta tämäkin alkoi vaikuttaa ihan kelvolliselta päätökseltä. Tällä mennään ja hyvä tulee näinkin.
Mutta koska ihminen päättää, hallitus säätää, niin odottelemme vielä taloyhtiön siunausta suunnitelmillemme. Sen saatuamme voisimme viimein siirtyä rakennusluvan hakemiseen, kiitos ja ylistys.
Kevääksi ei päästy uuteen kotiin, ei kesäksikään, mutta josko sitten syksymmällä? Nyt on lupa pitää peukkuja.
Pikkasen maalia 