.
Rakennustarvikkeiden kierrätys on fiksua. Ekologista. Hyvää mieltä tuottavaa. Taloudellista. Miksi toimittaa kaatopaikalle maksua vastaan käyttökelpoista tavaraa – purettua tai muuten yli jäänytttä – jota joku toinen voisi hyödyntää?
Sitä mieltä olen. Kierrätän muutenkin ahkerasti, vaikka perhe joskus ikävästi väittää, että väliaikaisen majapaikan sijasta järjestän roinalle viimeisen leposijan. Rakkaan roinani kiertoon pääsy saattaa tapahtua sukupolven mittaisella syklillä, mutta se tuskin on suuri menetys muulle kuin markkinataloudelle.
Kun joskus ikuisuus sitten mittailin asunnon jalkalistoja, niitä vanhoja ja erikoisen muotoisia, ja asunnnon kulmia suojaavia kauniita L-listoja, laskeskelin ovia ja kampesin keittiökaappeja irti, toivoin niillä olevan käyttöä jonkun toisen käytössä, ellei meidän.
Alkuperäiset keittiökaapit on pelastettu, samoin lasiovikaapit hallin pariovien molemmilta puolilta.
Mutta.
Melkoinen määrä puisia kaapinovia karmeineen, saranoineen ja lukkoineen kannettiin siirtolavalle. Kaikki jalkalistat, kovaa, hyvää ja takuulla kuivaa puuta, kaikki kaatopaikalle. Samoin ne sievät kulmalistat, vanhojen tuuletushormien valurautaiset ritilät, keittiön ketjusta vetämällä avautuva räppänä, sähkötarvikkeita… Kaikenlaista.
Kirveltää, mutta kerrostaloasunnon purkutavaran kierrättäminen ei ole ihan pikkunakki, eikä etenkään kun urakoitsija hoitaa työtään ainoalla mahdollisella tavalla: tehokkaasti. Ei lekan tielle betonimurskekasojen sekaan voi mennä osoittelemaan sormella sitä sun tätä pikkunippeliä, vielä vähemmän vaatia nyhtämään kolmen tuuman nauloilla kiinni juntattuja listoja ehjinä irti. Ovet voi nostella saranoilta ja niputtaa talteen, mutta pelkillä ovilla ei ole kummoistakaan käyttöä. Minne niiden karmit mahtuisivat purkutyömaan keskellä säilytykseen? Tai sen jälkeenkään.
Ja jos purkutavaran irrottaminen ja säilöminen onnistuisikin järkevästi, niin viimeistään siinä vaiheessa, kun sitä pitäisi saada ulos asunnosta, tulee tenkkapoo. Kukahan olisi innokas ottamaan kontolleen rappukäytävän kunnon, kun työmaalta sinne kantotavaran mukana varisevan kivipölyn lisäksi kierrätyskarmi haukkaa seinästä kappaleen rappausta? Tuskin urakoitsija, enkä kyllä itsekään.
Kaikella on hintansa. Oma aatteni tulikin tuossa juuri hinnoiteltua.
Urakoitsija hoiti betonimurskeen sekä karmit, listat ja ylimääräiset ovet siirtolavoille mukavaan käsittelykokoon paloiteltuina. Niistä tuli täydet kahdeksan lavaa, puhtaalla lihasvoimalla ilman sen paremmin Kone- kuin konevoimaakaan.
Ekologisesti, sano.
Lohduttaudu nyt sillä sitten.
Pikkasen maalia 