Lisää kaasua, täyttä höyryä!

Kukapa olisi uskonut miten sievästi kaksi suurta, näkemyksen omaavaa visualistia saa valittua sulan hyvän tahdon ja yhteisymmärryksen vallitessa laatat tulevaan kotiinsa?

En puhu puppua. Saattaa olla, että sisustusarkkitehdin läsnäolo ja valikoiman alustava rajaaminen noin kolmeen toimi ukkosenjohdattimena, mutta kylpyhuoneiden ja keittiön välitilan laattojen valintaan ei montaa hetkeä tuhrautunut. Seinälaatat tulevat työmaalle jo huomenna, lattialaatat purjehtivat parhaillaan kontissa kotia kohti.

laatat

Tasojen piti tulla poltettupintaisesta graniitista, mutta epäilin rosoisen pinnan puhtaanapitoa keittiökäytössä. Hautakivikiillotetusta kivestä olimme taas kaikki suloisen yksimielisiä: ei tähän keittiöön. Eikä lasiakaan. Betoni on haaveeni jo kymmenen vuoden takaa ja kelpasi kaikille, joten sillä taidamme mennä.

Mitäs kaikkea muuta tunnin palaverissa arkkitehdin kanssa nuijittiin? Amme! Se on nyt valittu ja tilattu. Keittiökaappien väristä ja materiaalista pitää vielä hiukan keskustella. Ruskeaksi petsatun koivun lisäksi vaihtoehdoksi tarjotaan mustaa – ellei sitten mustaa, tai ehkä kenties jopa mustaa! Voi pojat. Puhu tässä nyt noille rastaanmunanturkoosista.

Keittiössä on siis vielä pientä haastetta värien kanssa, mutta kodinkoneiden valinnassa enemmän kuin ”pientä”.

Kaikkea on olemassa. Kuten esimerkiksi tiskikone, jonka luukku avautuu sormella kopauttaen. Itse itsensä puhdistava uuni on itsestäänselvyys. Ja sitten on tietenkin höyryuuni.

Vielä viikko sitten en ollut edes kuullu höyryuunista. Nyt olen oppinut senkin edestä. Jos miestäni ja arkkitehtia on uskominen, sellainen kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan remontoijan ostoslistalle. Ja niin kuuluu luonnollisesti lämpölaatikkokin, jossa lautaset voi lämmittää juuri oikean asteisiksi. (Toimisikohan se talvella villasukkien lämmittimenä? Voisiko sillä myös hautoa luomumunista tipuja?) Hauduttamiseen, leipomiseen, höyryttämiseen ja vesihaudetta korvaamaan höyryuuni olisi kuulemma ainakin onnen omiaan. Kannattaisiko siis uhrata yksi kaappi sille, vaikka vähän epäilyttääkin? Yhteen aikaan piti jokaiseen uuteen taloon rakentaa leivinuuni, jota ei lopulta kukaan koskaan käyttänyt…

No, tämä ei ainakaan savuta.

Mutta rajansa sentään kompromisseillakin. Kun mikrouunin, lämpölaatikon, kiertoilmauunin ja höyryuunin lisäksi rakas teknokraattini esitti metrin levyistä keittotasoa työpöydälle, oli korkein aika ilmaista mielipiteeni selkeän ymmärrettävästi: ”Täs-tä  ei  tu-le  ti-la-us-ra-vin-to-laa.” Toimiva, linjakas, hyvinvarusteltu keittiö siitä silti tulee. Emmeköhän pärjää 60 senttiä leveällä tasolla.

Varsinainen riemu oli tajuta vielä tässä vaiheessa, että taloyhtiön kaasuverkko on yhä toiminnassa. Asunnon nurkassa jurottava kaasuputki siis vain odotti käyttöön pääsyään. Huomisen jälkeen induktiotasot ja kaasupullot voi unohtaa suunnitelmista: meille tulee maakaasu. Se on juhlaa.

Työmaalla käy lähipäivinä vilske. Pintoja tasoitetaan ja pohjamaalataan. Ikkunapenkkien kunnostus on alkanut. Seiniä levytetään. Olohuoneessa seisovat vieretysten kaasumiehen putket ja putkimiehen kaasut aamua odottamassa.

Vaan miten kummassa päätetään kodinkoneet?

Mainokset

6 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

6 responses to “Lisää kaasua, täyttä höyryä!

  1. Henna

    Kivan näköinen tuo harmaansävyinen laatta ! Betonityötaso ? Kuulostaa mielenkiintoiselta , en ole tainnut koskaa nähdä ? ! Uutta mulle oli myös itsestään puhdistuva uuni ! Vielä kun saisi tiskikoneen joka myös täyttäisi itsensä ja tyhjentäisi, olisi ihan loistavaa !! 😀

  2. stiia

    Höyryuuni, tuo jokaisen kodin vakiovaruste. Se, jonka isäni vaati keittiöömme vuosia sitten, se jolla on tehty höyrytoiminnolla ruokaa 4 kertaa, eikä kertaakaan sen jälkeen kun muutin pois kotoa sitä käyttämästä. Kyllä, se on välttämättömyys! Ihan vaan vinkkinä, että ehkä kannattaa panostaa johonkin muuhun 😉

    • Jotain tällaista uumoilinkin mahdollisesti saattavan tapahtua. Mitä jos puhuisin sen sijaan meille leipäkoneen? 😉 😀

      • stiia

        Hmm, isäni halusi tekniikan miehenä myös sen. Kaksi kertaa se väänsi sillä koko perheelle aamulla leivät. Sitten äiti kielsi leivän teon aamuisin, koska piippausääniä ei saanut pois ja koko talo heräsi 7 aikaan siihen piipitykseen, vaikka viikonloppuna olisi saanut nukkuakin. Että jos on tarvetta, niin siell se leipäkone majailee vanhempieni varastossa ilmeisesti edelleen.

      • 😀 Voi näitä rakkaita idealisteja. Montakohan leipää per leipäkone noin keskimäärin maailmassa on valmistunut? Luku liikkunee vähän ja tosi vähän välillä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s