Wehag ja kumppanit – menneisyyttä, vaan ei mennyttä

kahvatvalmis

Koska olemme vasta kolmansia asuntomme omistajia ja ensimmäisiä, jotka tekevät muutakin kuin maalaus- tai tapetointiremonttia, meillä on onni pystyä hyödyntämään kaikki mahdolliset helat ja rakennusosat, jotka arkkitehti Borg vuonna 1932 on asuntoon valinnut. Kaikki ne samat olivat nimittäin yhä käytössä, kun ostimme asunnon.

En ole ihan varma mitä mieltä arkkitehtimme vuonna 2014 oli ajatuksesta käyttää vanhoja osia. Urakoitsijan näkökannasta olen sen sijaan täysin vakuuttunut. En antanut asian haitata, vaan laitoin helat hohtamaan.

Yllä olevat ovenpainikkeet ovat saksalaiset Wehag-nimisen tehtaan valmistamat, suunnittelijana bauhauslainen Max Burchartz. Hän piirsi myös mainoksia, joista osa löytyy New Yorkin Moman kokoelmista. Mielenkiintoinen löytö, taas kerran.

Saksalaista tarkoituksenmukaisuutta, voisi kahvoista nyt ajatella, mutta niiden muotoilu oli omana aikanaan uraauurtavan modernia. Puolue suosi perinteisempää tyyliä, ei tällaista ”epäsaksalaista rappiota”.

Voi aikoja, voi, niin monesta syystä.

kahvat1

Tältä painikkeet näyttivät ovesta irrotettuina. Maaliroiskeita, patinaa, naarmuja ja metalliin kerros kerrokselta käsistä kertynyttä likaa. Alku ei tosiaan luvannut liikoja, mutta kahvat olivat ehjiä, alkuperäisiä ja kaiken ylimääräisen alla kuitenkin hiljaisen tyylikkäitä.

Olen tyytyväinen, että emme missään vaiheessa edes harkinneet painikkeiden vaihtamista. Vieläkin kahvoissa näkyy ikä, mutta saa näkyäkin. Puhtaina, siisteinä ja huollettuina ne saavat nyt ansaitsemansa arvonpalautuksen.

.

vetimet

Nämä nuppivedinten prässätyt levyt oli jostain syystä hopeoitu. Mitään muuta asunnon helaa ei oltu pintakäsitelty samoin. Hopeointi tummuu hyvin nopeasti, etenkin kun alla on epäjalo metalli, joten…

vetimet2

…poistin hopeoinnin…

vetimet3

…ja kiillotin paljastuneen messingin. Ei ole ajan patinaa, koska hopeointia lukuunottamatta  sitä ei tosiaan edes ollut. Levyt olivat priimat. Jos hopeoinnin syystä tai toisesta haluaa takaisin, sen voi palauttaa. Mitään ei ole pilattu tai muutettu peruuttamattomasti.

.

ikkunankahvat

Julkisivupuolen tammi-ikkunoiden messinkikahvoissa oli kaikkea sitä samaa kuin ovenkahvoissakin. En viitsi sen tarkemmin analysoida, mutta olettaisin, että niistä olisi voinut löytää melkoisen monen ihmisyksilön DNA:n.

Ikkunoihin on jostain syystä valittu aivan eri mallin kahvat kuin oviin, vaikka Wehagin tehtaasta olisi ikkunanvääntimiäkin löytynyt. Ei haittaa. Messinkinen pukinsarvimalli kelpaa kyllä meille…

ikkunankahvatvalmis

…etenkin pestynä ja kiillotettuna. Kiilto on aika raju entiseen pintaan verrattuna, mutta se himmenee kyllä ajan kanssa. Tai jos tahtoo, voi kahvat tietenkin tasaisin väliajoin kiillottaakin, miltä nyt sattuu tuntumaan ja mitä silmä vaatii.

Metallilakka hidastaisi tummumista, mutta ennen pitkää se myös kuluisi käytössä, minkä se tekisi epätasaisesti. Valitsin lakkaamattoman pinnan. Nämä ovat täysin makuaisioita, joissa ei väärää eikä oikeaa ole.

Kuvan oikeassa reunassa pilkottavat pyöreät vetimet nuppeineen. Mistähän niille löytyisi paikka? Viistokomeroita, joissa ne olivat, ei ole enää.

.

helat

Ovissa oli alkuperäisten kahvojen lisäksi kaikki muutkin heloitukset tallella. Avaimia ei ole kaikkiin oviin, mutta tyylipuhtaan funktionaaliset Wehagin avainkilvet kyllä. Tuossa kunnossa niissä ei ollut hurraamista, mutta ans’ olla, kun vähän…

helatvalmis

…huolsin. Ai että! Silkkimatta on taas kuin tehtaan pakasta. Maaliroiskeet, ovilakan rippeet ja yleistöhnä ovat sellaista ajan patinaa, jolle annan piut paut. Säästäköön ken tahtoo, mutta ei se kyllä heloihin kuulu.

.

Kuinkahan paljon vanhojen rakennusten ovi- ja ikkunaheloja ja muita rakennusosia yhä menee turhaan kaatopaikoille? Niiden kaivaminen talteen maalikerrosten alta on usein tuskien taival, mutta kuten tuosta edeltä toivottavasti voi havaita: maksaa vaivan. Ja ellei itse osia käyttäisi, niin jossain joku tälläkin hetkellä etsii rikkoontuneen tai kadonneen osan tilalle entisen kaltaista, jonka valmistus on lopetettu 60 vuotta sitten.

Meiltäkin lähti kaatopaikalle paljon sellaista, minkä olisin suonut säästyvän. Paljon jäi silti myös talteen. Seuraavalla kerralla osaamme olla entistäkin tarkempia. Kokemus opettaa – joskus jopa jonkun toisen kokemus.

7 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

7 responses to “Wehag ja kumppanit – menneisyyttä, vaan ei mennyttä

  1. stiia

    Mahtavaa työtä! Saisikos tarkempia ohjeita tuohon huoltoon? M<eilläkin nimittäin on alkuperäiset kahvat ja kyllähän niihin on kertynyt kaikkea tässä vuosikymmenten saatossa, erityisesti maaliroiskeita tuntuu olevan joka kahvassa..

  2. Maalinpoistoon sain vinkin ikkunakurssilla: ihan tavallinen putkenavaajalitku, eli kodin putkimies poistaa maalit aika rivakkaan tahtiin. Helat vain irti ja liemeen likoamaan. Myrkkyähän se on, joten ajatuksen kanssa pitää toimia ja itsensä suojata.

    Messingin kanssa putkimies ei oikein tule juttuun, enkä suosittele käyttämään tätä kikkaa kotioloissa sille lainkaan. Messinki muuttuu ikävän ruosteenpunaiseksi ja himmeäksi.

    Olen ammatikseni metallien kanssa tekemisissä, joten konstini ovat vähän järeämmät kuin yleensä on käytettävissä. Pesu, maalinpoisto ja jollakin hyvin kevyesti hiovalla kiillotustahnalla rätin kanssa jynssääminen auttavat silti jo pitkälle. Jos helat ovat koukeroisia ja koristeellisia, niin hammasharjahommiksi menee, mutta palkitsevaa puuhaa niiden kunnostelu kyllä on.

    • stiia

      Kiitos! Täytyy vielä vähän tutustua asiaan ja alkaa irroittelemaan kahvoja. Olis kyllä kiva saada kahvat kuntoon!

      • stiia

        Pakko tulla kommetoimaan tilannetta. Marraskuu meni ja joulukuukin, mutta tänään, miehen ollessa poissa, päätin, että nyt on se hetki kun alan tutustua kahvojen huoltoon. Irrottelin makuuhuoneen laikukkaat, tummanpuhuvat kahvat ja lukot ja aloin hommiin. Putkimiestä en uskaltanut käyttää, koska nuo ovat messinkiä, mutta sen aika koittaa vielä. Liottelin 85 vuoden (?) aikaisia pinttymiä ihan etikka-suolasekoituksessa ja sitten hinkkasin sienellä kevyesti. Maalitahratkin lähtivät rapsuttamalla isoina paloina. Oi sitä onnistumisen tunnetta, kun kaiken sen mönjän alta paljastui kaunis messinkikahva. Mä olen vain tuijotellut makkarin ovenkahvaa koko illan lumoutuneena. Viikonloppuna pistän tehtaan pystyyn ja teen saman homman kaikille kahvoille!

        Kiitos vielä vinkeistä!

      • Jippii!!! Tästä eteenpäin katsot sekä omia, että MUIDEN kahvoja kokonaan uusin silmin! 😀 Ero huolletun ja vuosikymmenten röhnän alla makaavan vetimen välillä on nimittäin jonkinmoinen. Onnittelut!

  3. Henna

    Hienoja kaikki ja yksityiskohtia ! upeasti sait kiilotettua !

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s