Tämä ei ole sisustusblogi
Muistan ensimmäisen illan, kun tiesimme, että tässä on meidän tuleva kotimme. Kävelimme tyhjässä asunnossa vähän ihmeissämme, suunnitelmat tulevasta vielä tarkentumattomina. Palvelijanhuoneesta piti tulla yksi lastenhuone, keittiön sijainti oli avoin, kuten kylpyhuoneidenkin. Ei ollut edes päätetty tehtäisiinkö pieni pintaremontti vai suuri mullistus. Oli tukku toiveita ja nippu haaveita, puntti suunnitelmia ja kukoistava kimppu visioita.
Tulevaisuusnäkyihin ei tainnut kuulua, että ensimmäisen uudessa kodissa vietettävän yön koittaessa meillä ei olisi vielä ensimmäistäkään kodinkonetta paikoillaan tai että olohuoneen täyttäisivät urakoitsijan työvälineet ja lattioita suojaisivat harmaat huopapeitteet.
Mutta remontti on kuin elämä. Tulee yllätyksiä: mukavia ja vähemmän mukavia. Suunnitelmat muuttuvat. Usein muutokset loppujen lopuksi osoittautuvat onnekkaiksi. Ilon ja epätoivon hetket vaihtelevat – joskus suurenmoisella vauhdilla.
Harrastavan lapsen aikataulut viimein määräsivät ensimmäisen yöpymisen ajankohdan. Muita järkeviä vaihtoehtoja ei oikein ollut. Keskeneräistä toki on, mutta paljon enemmän tässä vaiheessa jo valmista, ihan valtavasti enemmän. Lapsia vielä hetki sitten itkettäneen rauniokasan alta nousee näinä hetkinä esiin sama asunto, jonka ostimme, mutta nyt muidenkin silmille yhtä kauniina kuin se meille silloin näyttäytyi.
Matkalaukkuelämä on ohi. Tavaroita ei tarvitse enää noutaa. Tästä eteenpäin niitä tuodaan. En haikaile vaellusvuoden perään, mutta muutokset aiheuttavat aina aavistuksen haikeutta. Uusio-kuusio on aikamoinen ameba perheekseen, ja nyt se hakee taas uuden muodon arkeensa.
Polttelen kynttilää, toista huonetta valaisee paljas hehkulamppu. Ensimmäiseen aamuun ei ole montaa hetkeä. Lattialla on siskonpeti, jolla kisaviikonlopusta väsynyt harrastaja nukkuu kylkeään kääntämättä. Nurkassa hurisee uskollinen matkajääkaappi. Se on nähnyt auton takakontissa hiihtolomareissut pohjoiseen, kesälomaretket milloin minnekin päin Suomea, venematkat mökille. Nyt se puhisee vuorostaan täällä. Kotona.
Onnea ensimmäisestä yöstä kotona! 😉
Kiitos! Oli ehkä jännittävin yö ikinä uudessa asunnossa. Mm. siksi, että vähän jänskätti montako remonttimiestä on hillumassa asunnossa aamupesun aikaan. 😀
Edessä siis jo toinen yö, huikeeta, onnittelut ! 🙂
Kiitos! Pitää ottaa pehemä lasku. Sen verran askeettiset ovat oltavat vielä, että ihan jatkuvaan olemiseen emme taida vielä(kään) päästä, mutta levittäydymme hiljalleen sitä mukaa kun tiloja valmistuu.
Siis ”pehmeä” lasku. Johan tässä pääkin pehmenee kaikenlaista pähkäillessä.
Vaatii todellista urheilumieltä asua vielä pikkasen keskeneräisessä asunnossa 😉
Puuttuu ehkä pikkasen muutakin kuin maalia, mutta tuskin remppapojat haluavat kuukausikaupalla ensitöikseen työmaalla nähdä aamuäreän persoonani, ja ymmärtävät selvittää projektinsa loppuun ja vähän äkkiä. Se tekisi varmasti meidät kaikki yhtä onnellisiksi. 😀
sun olis siis pitänyt muuttaa sinne aika päivää sitten ! 😉
Tänään kilkuttelimme siellä sulassa sovussa kukin omaa nurkkaamme. Annoin perjantain kunniaksi kavereille lepopäivän nalkuttamisesta. 😉
Lepopäivän nalkuttamisesta !! 😀 Hahhah, kiitos nauruista ! 😀