Kahdestoista vaatii sopeutumista

Nyt kun meillä on aika valmista ja lattiakin saanut asettua säädetyn ajan, pitäisi aloittaa asunnon täyttämisoperaatio. Tunnepuoli heittää taas häränpyllyä. Se on kai eräänlaista muutosvastarintaa, niin naurettavalta kuin tuntuukin. Koti on vielä asumaton ja autio, mutta kaiken koetun jälkeen edes hetken rauhallinen, avara ja seesteinen. Se on tyhjä kangas.

Niinpä! Eihän tämä muutosvastarintaa ole! Tämä on valkoisen paperin kammoa. Vastahankaisuuteni onkin haluttomuutta kantaa asuntoon huonekaluja, jotka auttamatta rikkovat tämänhetkisen harmonian. Jonkun muun silmillä asunto näyttää vain tyhjältä huoneistolta, minulle se näyttäytyy kaikkien kommervenkkien jälkeen viimeinkin valmiina asuntona. Vaikka eihän se ole kokonaan edes sitä. Ikkunat ja ovet odottavat yhä vuoroaan.

kuva 3

Rimakauhun syynä lienee juuri se, miten pitkä ja mutkikas matka kotiaihion kanssa on vuoden aikana tehty, jotta tähän pisteeseen on päästy. Mitä jos kalustamme sen pilalle? Mitä jos se ei enää huonekalujen kanssa tunnukaan omalta?

Meillä molemmilla perheen aikuisilla on pitkästä aikaa edessämme tilanne, että pitää kysyä jonkun toisen mielipidettä kaapin paikasta. Se tarkoittaa myös toiselle ihmiselle merkityksellisten tavaroiden kanssa elämistä, vaikka niistä ei itse valtavasti perustaisikaan. Ja tällä iällä sitä tavaraa todella on vähän eri määrät kuin nuoremmilla pesänrakentajilla. Molemmilla on onneksi pyrkimys maltilliseen tavaramäärään.

Hmmm. Hyvillä aikeilla on ennenkin kivetty tie hankaliin tilanteisiin.

Me kyyhkyläiset saamme kyllä lähipäivinä laittaa kaiken (vähäisen) diplomatiamme ja (vielä vaatimattomamman) kompromissitaitomme peliin, jotta kodista tulee kaikille mieluisa ja huonekalut saadaan valittua ja asemoitua ilman ylenpalttista sydänveren vuodatusta. Meillähän on siis kahden näkemysrikkaan aikuisen lisäksi myös neljä teiniä sanomassa sanasensa asioihin.

Ensimmäinen minulta sopeutumista edellyttävä asia on olohuoneen töllötin.  Sellainen jysähti eteisen lattialle tänään. Valkokankaan naamioiminen sujui tyydyttävästi, mutta mitä minä nyt tälle keksin?? Tosi iso viherkasvi?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s