Kaksikymmentäkaksi – kuusi kynttilöin

kuva(42)

Tytär siis saikuin saikin rakennettua kaupunkinsa jouluksi. Aika hyvin – toiset tupeksivat vuoden, että yksi asunto saatiin asuttavaan kuntoon.

Rakentaminen eri mittakaavoissaan on jäänyt veriin. Olen aloittanut pienestä. Nukkekodeista se alkoi. Sitten tuli oikean asunnon pintaremonttia, toisenkin. Piparkakkutaloja on pystytetty säännöllisesti yksi per vuosi, parhaina monta pientä. Tänä vuonna asunnon isompi saneeraus vei mennessään pahimmat piparkakkupaineet. Onneksi seuraava sukupolvi ottaa jo huolehtiakseen oman osansa piparkakkumuurarin puuhista.

Joskus kauan sitten sanoin, että haluaisin rakentaa oikean talon. En isoa, vaan talon, jonka tietäisin tehneeni, tuntisin joka laudan ja naulan ja muuratun tiilen. Haaveissaan on syytä olla varovainen, sillä tavalla tai toisella niillä on taipumus toteutua. Vanha klisee, voi joku sanoa; faktaa, väitän minä. Odotan uteliaana mitä tapahtuu.

.

Illan tullen katselen tätä uutta kotia, jonka joululaatikoista suosituin on pahvilaatikko. Vuosi sitten meno ja meininki oli samanmoista. Laatikoita oli pinoina siellä sun täällä, mutta silloin niitä vasta täytettiin. Enpä tiedä… jos silloin olisin tiennyt mitä kaikkea vuosi tuo tullessaan, olisin ehkä miettinyt toisenkin kerran ennen ostotarjouksen tekemistä.

Pahinta oli hitaus. Asunto, jonka aluksi toivoimme olevan muuttokunnossa keväällä, olikin sitä vasta jouluksi, ja silloinkin vain  hädin tuskin. Pitkässäkin remontissa tilanne on toinen, jos siihen osaa varautua etukäteen. Ei tämä onneksi sentään ole edes esimerkki pahimmasta päästä. Tuttavapiiristä löytyy kerrostaloremontti, joka venähti kolmella vuodella. Pahimmillaan pelkästään taloyhtiöltä tarvittavan  remonttiluvan saamiseen voi kulua pari vuotta.

Nyt on kuitenkin nyt. Väsymys painaa, mutta kiire ja hätäily on ohi. On joulu. Millimetri-ihminen kilometrimaailmassa, sanoi armas puolisoni tänään, kun silmääni riipi kaksien jouluvalojen keskenään riitelevät sävyt. Voin olla, eikä aina ole helppoa olla sellainen, mutta miten ilahduttavaa, että murheet ovat nyt millimetriluokkaa.

kuva(41)2

Siunattu lumi putoaa maahan juuri jouluksi täällä etelässäkin ja peittää menneet. Puiston ja pihan vanhat puut ovat valkeudessaan kauniita kuin unessa. Yhtä viattomia ne ovat taas keväällä, kun lehdet ovat puhkeamassa. Niiden kauneus on hetkellisyydessä ja herkkyydessä, joka näissä vanhuksissakin yhä asuu. Ikivanhaa, upouutta.

kuva(40)

Ensimmäistä kertaa kaipaan kuuseen lippunauhaa. Jostain syystä sellainen tuntuisi kuuluvan tänne ja tähän jouluun. Miksiköhän?

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

2 responses to “Kaksikymmentäkaksi – kuusi kynttilöin

  1. Henna

    Ihanaa ja tunnelmallista joulua ! Lumi tosiaan oli piste iin päälle ! Kaunis näkymä ikkunasta !

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s