Tuon vähän kerrallaan muuttolaatikoita uuteen kotiin. Totuuden hetket ovat käsillä. Mikä on turhaa, mikä tarpeellista?
Ajattelen, että tavaralla on kolmenlaista arvoa: on käyttöarvoa, rahallista arvoa ja tunnearvoa. Tunnearvoon lasken myös esineen tuottaman estettisen nautinnon. Nyt sitten pitäisi yksi kerrallaan arvioida minkä verran itselleni on arvoa milläkin kipposella ja kupposella. Haluan nimittäin karsia vielä kerran maallisen omaisuuteni, vaikka jo vuosi sitten pakatessani tein sen alustavasti.
Parhaassa tapauksessa esineellä on sekä tunnearvoa että käyttöarvoa. Silloin rahallisella arvolla ei ole merkitystä. Erinomaista on myös, jos käyttöarvoa on, mutta ei enää itselle: tavara kiertämään ja seuraavan käyttöön. Samoin kierrätys kutsuu, jos esteettinen mielihyvä voidaan arvioida pienemmäksi kuin vaikkapa esineen tilavaatimuksen aiheuttama haitta.
Mutta sitten on näitä ihan mahdottomia asioita. Kaukaisen maan omituinen hiekka. Lapsen titaaniset korvaputket. Maitohammas. Koulutyönä tehty puulaiva. Sukupolvien takaiset kasviot. Isoisoäidin käsin kirjoma monogrammi ja nyplätyt pitsit. Lapsuuden lempilelut.
Mitä niille voi tehdä? Omat värilasikokoelmansa voi vaikka laittaa lasinkeräykseen jos siltä tuntuu, pikkuruiset titaaaniputket siirtää asianosaisen riesaksi (hän heittää ne tuskitta saman tien roskiin) mutta entä menneiden sukupolvien kädenjäljet ja koulutodistukset? Arvostan historiaa, mutta entä jos materiaalisista muistoista tulee karttuva kivireki, jota kuljetan mukanani, kunnes se siirtyy seuraavien huoleksi sitten kun itse olen vapaa maallisista murheista? Kait näissäkin asioissa täytyy sentään joskus suorittaa jakoa jyviin ja akanoihin.
Toistaiseksi itse hankituissa tavaroissa on riittävästi työsarkaa. Haluan matkustaa kevyesti, mutta kukapa ei kauniita esineitä rakastaisi? Niinpä niitä tapaa kertyä. Tai hassuja juttuja, kuten japanilainen pyörillä kulkeva peltilehmä kirpputorilta. Ehdottoman turha pikku lelu, joka tuossa vieressä nytkin nyökyttelee sävy sävyyn peltihipiäänsä sointuvalla jakkaralla. Yhdellä lukuisista…
Toisaalta: kukapa ei myös vaihtelua kaipaisi? Jopa jakkaroiden joukkio saattaa joskus alkaa kyllästyttää. Siihen pulmaan on onneksi olemassa ratkaisu. Nettikirppis raikukoon, meillä siivotaan nyt!