Arvot, aatteet, aikakaudet

Ylen Elävästä arkistosta löytyi mielenkiintoinen asumista 1920-1930 -luvuilla käsittelevä filmikimara, joista yhtä pätkää pääsee katsomaan vaikkapa täältä. Filmien yhteyteen on Heidi Sommar kirjoittanut johdannon, jossa kertoo mm. näin:

”Kotiliesi lehden ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1922. Lehden ihanteilla oli suuri vaikutus suomalaisiin koteihin. Lehti korosti perheen ja kodin merkitystä sekä naisen merkitystä kodin luojana.

Uudenlainen asuntorakentaminen synnytti eriytyneet huoneet ja olohuoneesta muodostui kodin sydän. Olohuoneen keskeisimmällä paikalla sijaitsi yleensä ruokapöytä ja huoneen laidalla ns. seurustelunurkkaus.”

Suunnitelijoista mainitaan Alvar ja Aino Aalto, heidän muassaan yrityksistä Artek. Yhdessä filmeistä nostetaan suomalaisen kodin kalustajista esiin Lahden Puusepäntehdas Oy, joka vuodesta 1931 on toiminut nimellä Asko.

Nyt kun ajankohtaisista syistä itselle juuri Kotiliesi, 1930-luku ja sisustaminen ovat pinnalla, vilkaisin kriittisin silmin kotiamme. Kyllä. Kyllä  meillä on olohuoneessa ruokapöytä keskeisellä paikalla ja toisessa päässä ”seurustelunurkkaus”, eli sohva ja muut pehmeät nuokkumismaastot. Sommarin luetteloimista silloisista modernin kodin välttämättömyysartikkeleista löytyy ainakin räsymatto, ryijy ja pelargoniatkin, kun talvilevoltaan ehtivät.

Sähkölaitteita meillä on epäilemättä enemmän kuin ennen sotia, mutta samalla tavalla niitä on hankittu nyt kuin silloinkin: arkea helpottamaan sitä mukaa kuin markkinoille on tarpeellista ilmaantunut.

Itsenäisyyden ajan ensi vuosina oli oman maan rakentaminen kaikin tavoin määrätietoinen pyrkimys, ja kansallisen identiteetin muotoutuminen jopa elintärkeää tuoreelle valtiolle. Teollinen muotoilu ja ikoniseksi vientituotteeksi 1950-luvulla muodostunut Finnish Design olivat osaltaan rakentamassa kansakunnan yhtenäisyyttä ja omanarvontuntoa.

Aino Aallon lasit valittiin meille suunnitteluvuotensa kunniaksi. 1932.

Alvar Aallon 69-tuolit ovat kolme vuotta nuorempia. Tämä kuvan yksilö kertoo jalkansa sormiliitoksilla omaa tarinaansa: sotavuosina ei ollut saatavilla riittävän hyvää liimaa, jotta alkuperäisen suunnitelman mukaisen taivejalan valmistus olisi ollut mahdollista. Muoto mukautui koviin aikoihin, mutta palasi taas rauhan saavuttua taivemalliin.

.

Sodista selvittyä, jälleenrakennuskaudella jos koska järkevyys, kestävyys ja kotimaisuus olivat arvossaan, mutta koskaan, koskaaan ei ole niin järkiperäisesti eletty, ettei kauneus olisi ollut arvo. Se ei silti ole ollut itsearvo, vaan muoto on seurannut funktiota. Talonpoikaisissa kalusteissa ja tarvekaluissa muoto ja käyttötarkoitus ovat olleet harmoniassa kuin luonnostaan, teollisen muotoilun aikana aiheelle on pitänyt uhrata ajatusta enemmänkin, ottaen huomioon myös massatuotannon valmistustekniset vaatimukset. Klassikoiksi muodostuneissa tuotteissa onnistuvat olemaan sopusoinnussa niin valmistus, käyttö kuin ajanmukainen estetiikkakin.

Meidän kotimme näyttää täyttävän sisustukseltaan monta rakennusaikansa ihannetta. Huonekalut on paria poikkeusta lukuun ottamatta valmistettu Pohjoismaissa, ehdoton enemmistö ennen vuotta 1970. Tietoisesti välteltyjen listalle voi kerätä vaikkapa sellaisia asioita kuin retro, tuunaus, kaukoitä, ja lastulevy. (Viimeksi mainittua ei löydy meillä edes keittiökaappien rungoista.) Tuloksena on aavistus ”museota” – mitä lapset etukäteen vähän pelkäsivätkin – mutta ei niin paljon, ettei täällä voisi huoletta olla ja elää.

Kotiliesi suhtautui avoimin mielin, mutta arvostelukykynsä säilyttäen maailman uusiin tuuliin, mitä tuli kodinhoitoon, sisustukseen tai muotiin. Sen tärkeä tehtävä oli valistaa ja avustaa, ei orjuuttaa, eikä etenkään uuvuttaa lukijakuntaansa viimeisimmän muodin tavoittelulla. Se eli ajassa, muttei aallonharjalla. Kestävää kehitystä, sanoisin. Sellaiset arvot voin allekirjoittaa itsekin. Mistä lie omaksuttu?

.

Esimerkiksi nämä suomalaiset yritykset ovat sisustaneet meidänkin kotiamme:

Asko Oy, perustettu 1918 nimellä Lahden puusepäntehdas

Taito Oy, perustettu 1918

Taidetakomo Antti Hakkarainen, perustettu 1921

Taidetakomo Orno, perustettu 1921

Muurame Oy, perustettu 1925 nimellä Veljekset Vaaran huonekalutehdas

Artek Oy, perustettu 1935

Arjen ylellisyyttä

Aivan aluksi tästä suunniteltiin huonetta yhdelle lapsista. ”Tytön”, ”neidin”, ”palvelijan” tai ”kotiapulaisen” huone, miten sen nyt tahtookin sanoa, näyttää kuvassa ankealta, mutta oli omalla tavallaan myös kodikas ja intiimi. Palvelijanhuoneessa oli jopa oma pikkuruinen wc ja huoneen puolella pesuallas – ylellistä siihen verrattuna, että vähän vanhemmissa asunnoissa palvelijalle saattoi olla varattuna vain nukkumasyvennys keittiössä.

Koska ensimmäinen luonnoksemme  kylpyhuoneen paikasta ei toteutunut, oli luontevaa ottaa tämä sen uudeksi sijainniksi. Vedetkin kun olivat jo valmiina, eikä tila siis oikeastaan tarvinnut kuin pari pientä työvaihetta matkalla kylpyhuoneeksi.

.

Ensin täytyi purkaa: seinät, lattiat, komerot. Ei sen enempää. Kantavat lattiarakenteet piti saada näkösälle, ja siinä ne sitten olivat.

.

Näkymä kylpyhuoneesta muualle asuntoon oli avara ja sees. Vähän kuin maanjäristysalue raivaustöiden jälkeen.

.

Näillä levyillä oli jokin virallinen nimi, jota en enää muista. Idea oli kuitenkin jakaa niiden avulla kylpyhuoneen paino tasaisesti kantaville rakenteille, jotta yläkerta ja alakerta pysyisivät jatkossakin erillisinä tiloina.

.

Työmaa ei ole työmaa  ilman betonirautaa….

…eikä rauta mitään ilman betonia.

.

Kaikki valmiina valua varten.

.

Tämä on kylpyhuonemiehen tosipaikka. Kaatojen on syytä mennä millilleen oikein, ellei mieli peruuttaa lähtöruutuun.  Aika harva tahtoo, mutta joskus sellaisenkin tilanteen eteen joudutaan.

.

Lattian jälkeen olivat vuorossa seinät ja vesieristeet. Aika hieno väriyhdistelmä turkoosia ja kultaa, josta olisi ajan kanssa ehkä ruvennut pitämään. Tällä oli hauska säikytellä nuorisoa:”Tämän me valitsimme, eikö olekin pirteän näköistä?”

Tästä eteenpäin alkoi syntyä vauhdilla valmista, sillä seuraava pinta oli jo viimeinen kerros, eli laatat.

.

Tässä ollaan viimein aika lähellä maalia. Betonitaso piipahti pikaisesti paikalla ja palasi takaisin alkulähteilleen. Onneksi se, eivätkä ne lattian kaadot…

.

Näkymä asunnon läpi ei ole enää ihan yhtä avara kuin maanjäristysvaiheessa, mutta otan tämän kyllä paljon mieluummin. Mustasta seinästä keskusteltiin moniulotteisesti ja useampaankin kertaan. En tahtonut kokonaan kaakeloitua kylpyhuonetta, koska halusin tuoda sinne asuinhuonemaisuutta. Siippa olisi verhonnut seinän isoilla, mustilla laatoilla. Päädyimme kompromissiin, jonka perusteella syntyneeseen lopputulokseen olen niin tyytyväinen, että on melkein epäreilua halventaa sitä kompromissiksi kutsumalla.

Oikealla oleva ovi vie aikuisten makuuhuoneeseen, siihen, jota kiinteistönvälittäjät mielellään kutsuvat master bedroomiksi, mutta joka voisi suomeksi olla vaikka päämakuuhuone. Tärkeysjärjestyksessä ykköstä siitä ei meillä tee koko, vaan nimenomaan juuri tämä oma kylpyhuone.

Täällä ei jyllää pesukone eikä pauhaa kuivausrumpu; täällä nautiskellaan kylpyläiloista. Materiaalit ovat yksinkertaisia, ehkä koruttomiakin, mutta isosta ikkunasta tulviva luonnonvalo tekee tilasta ylellisen bodoaarimaisen. Ilman ikkunaa kylpyhuone olisi aika tavallinen kylppäri.

Jos perheessä olisi pikkulapsia, olisi ammeesta varmasti paljon iloa heillekin. Aika aikaa kutakin: aivan rehellisesti voin myöntää, etten ollenkaan kaipaa tänne kylpyankkoja enkä korokejakkaroita. Ammeeseen mahtuu mukavasti kaksi aikuista ja Alppien verran kylpyvaahtoa, eikä kynttilänjalkakaan jää virattomaksi.

.

Tämä taitaa olla lempipaikkani koko kodissa.