Kokonaisuus on osiensa summa

lukotvanhat

Alkuperäiset lukkosetit maalista, lakasta ja vuosikymmenien palveluksesta puhdisttuina

.

Jo ennen remontin alkua otimme talteen yhtä sun toista, minkä oli määrä palata käyttöön kun aika olisi kypsä. Asuntohan oli harvinaisen hyvin alkuperäisessä asussaan pohjan sekä rakennusosien suhteen.

Nyt kun remontti on isolta osin valmis, halusimme wc:n vanhan vapaa-varattu -kilven takaisin käyttöön. Itse asiassa ovessa ei ollut vielä lukitusta ollenkaan, koska mitään väliaikaista ei mielestämme kannata asentaa – mikään kun ei ole niin pysyvää kuin väliaikainen.

Lukko-operaatio ei ollut ihan yksinkertainen, ja vaati toteutuaaksen hiukan aikaa, ajatusta ja sopivasti joutilaan käsiparin.

Ensinnäkin vanha ovi oli liian huonokuntoinen säästettäväksi. Sitä oli mm. lyhennetty vapaalla kädellä, suomeksi siis täysin vinoon. Oviaukkoon sopivia ovia löytyi asunnosta vain toisen kätisenä, mistä seurasi saranoiden vaihto toiselle puolelle karmia. Sen teki urakoitsija, mutta siitä eteenpäin areena oli omani.

Korvaavassa ovessa oli tavallinen painikemekanismi avainlukkoineen. Lukkorunko oli korkea, joten tilaa vanhalle, pienemmälle wc-oven lukolle olisi pitänyt olla riittämiin. Vaan ei ollut. Jotta lukon olisi saanut toimimaan loogisesti, olisi ovea pitänyt rouhia kohtuuttoman paljon tai tehdä siihen uuteen kohtaan reikä vääntimelle, mistä puolestaan olisi seurannut vanhojen reikien paikkaamista. Huono idea.

Sattumalta varastoistani löytyi purkulukko, jonka mekanismit osuivat oven vanhojen rei’itysten kanssa yksiin. Siispä päätin sovittaa sen käyttöön.

Jyrsin oven sisälle leveyssuunnassa vähän lisää tilaa, mihin lukko asettuikin kuin olisi aina ollut. Lisäksi tein puusta tarvittavat täytepalat sen ylä- ja alapuolelle oven sisälle, jotta lukko myös jatkossa pysyisi tukevasti aloillaan.

Tässä kohtaa projektia oli vähemmän hauskaa huomata lukon olevan väärän kätinen, eikä tietenkään käännettävää mallia. Lukkoliikkeessä olinkin jo vanha tuttu…

Seuraava lukko oli muuten hyvä, mutta väännintä varten oleva kolo oli huomattavasti pienempi kuin alkuperäisen vääntimen tappi. Lukkoliikkeen henkilökunta suhtautui ystävällisesti, joskaan ei kovin luottavaisesti ideaani viilata vääntimen paikka isommaksi.

lukkojatappi

Pieni, mutta karkea koneviila, lukkorunko ja vanha väännin.  Parin tunnin viilausrupeaman jälkeen projektissa oli yksi haaste vähemmän.

.

lukkoja

Lukkoehdokkaat aikajärjestyksessä vasemmalta oikealle:

1) Ensimmäinen on keltapassivoitu lukkorunko, joka oveen lopulta tuli. 2) Sitä seuraavan PITI tulla oveen. 3) Kolmas oli ovessa alunperin, mutta siihen ei saanut liitettyä väännintä. 4) Viimeinen lukko toimi alkuperäisessä wc:n ovessa vääntimen ja kilven kanssa. Kuvan painike on kolmoslukon pari, mutta sen sai sovitettua täyteholkin avulla uuteenkin runkoon.

.

peitepala

Lukkorunkoa piti tuoda aavistuksen enemmän ulospäin kuin vanha lukko oli ollut. Sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun tein sen 1,5 mm paksulla koivuvanerilla.  Sahasin siitä  koko alkuperäisen, isomman lukon paikan peittävän kappaleen. Uusi lukkorunko pysähtyy siihen, ja täytepalojen rumat päädyt jäivät samalla piiloon.

.

täyte

Vanerilevy paikalleen liimattuna, petsattuna ja lakattuna naamioituu vanhaan pintaan. Ensimmäiseksi ei ainakaan minulle tulisi mieleen, että tässä on nyt jotain säädetty.

.

 lukkosisään

Sitten vain lukko sisään ja ruuveilla kiinni

.

.ruuvit

Salainen ruuvivarastoni. Ostin joskus kirpputorilta rasian täynnä sekalaisia talttapääruuveja. Kuka lie kerännyt talteen, mutta monesta pulasta tuo kätkö on jo pelastanut. En pysty laittamaan vanhaan oveen edes ristipäisiä, saati sitten torx-ruuveja. Kaikilla meillä on kummallisuutemme. Viimeistään Rakennusapteekki auttaa, jos itseltä ei löydy sopivaa.

.

taltattu

Koska oven kätisyys vaihtui, piti karmiin entiselle saranapuolelle tehdä paikka lukon kielelle. Taltta oli minulle uusi tuttavuus omissa käsissä, mutta ei se kovin monimutkaiselta välineeltä ole vaikuttanut. Karmikappaleen avulla piirrotin muodon puuhun, talttasin ääriviivat ja sitten niiden sisäpuolelta sen verran kuin kappaleen upotus ja kieli vaativat. Talttaaminen tässä mittakaavassa ei ollut rakettitiedettä edes noviisille.

.

sovitus

Välillä piti varmuuden vuoksi sovittaa. Ja sitten taas taltata vähän lisää.

.

vastakappale

Upotettu, oikealla kohdalla, toimii. Enää maalia päälle.

.

ovisisä

Nyt on väänninkin ruuvattuna oven sisäpuolelle. Kaiken kruunuksi…

oviulko

…kilpi ulkopuolelle. Vihoviimeinen haaste oli saada teksti näkymään oikein aukosta. Vääntimen tappi nimittäin asettuu tässä rungossa eri asentoon kuin vanhassa. Eipä muuta kuin taas viila käteen ja uusi kolous kylttiin. Neliömäisen reiän sijasta siinä on nyt keskellä kahdeksansakarainen tähti.

Vähänkö olen lopputulokseen tyytyväinen!

 Voi olla, että tällainen mikrotasolle ulottuva remontointi lähenee jo liioittelua. Ihan yhtä hyvin toimiva olisi ollut uuteen lukkorunkoon sopiva muoviväänninkin. Tai itse asiassa koko oven olisi voinut ostaa uutena. Ja karmit samalla. Vaan sitä juuri emme halunneet. Halusimme säilyttää vanhaa, hyvää ja kaunista, harvinaistakin.

Toki tässä jouduttiin tekemään kompromisseja uuden ja vanhan välillä. Olen silti hyvin tyytyväinen, että vanhaa saatiin säilymään näinkin paljon.

Voimaannuttaa on termi, joka aiheuttaa minussa kevyttä torjuntaa ja mielikuvan ringistä, jossa istutaan käsi kädessä hymisemässä mantroja. Sitä parempaa sanaa ei silti taida olla kuvaamaan kokemustani, kun lukko napsahti ensimmäisen kerran kiinni. Olen sentään asunut täällä retkihengessä, kun vessassa ei ollut edes ovea, lukosta puhumattakaan. Hätäisempi olisi saattanyt tyytyä ovihakaan, mikä ajatus myöskin ehti päässäni pyörähtää. Mutta koska halusin, niin päätin.

Päätin, yritin, opin, osasin ja pystyin. Työ todellakin sekä neuvoo että kiittää tekjäänsä.

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

2 responses to “Kokonaisuus on osiensa summa

  1. Henna

    Todella upeeta !! Otitko aikaa, kauanko tämän kanssa meni ? Onnittelut hienosta työstä !!

    • Meni siihen… En kellottanut projektia, mutta pari päivää lukkokauppareissuineen ja tuumailuineen siihen kului muun elämän ohessa. Kiitos kannustuksesta! Välillä tulee mietittyä oman tekemisen järkevyyttä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s