Hyvin pienet ja tyypillisesti täysin ennalta-arvaamattomat asiat voivat muodostaa pullonkaulan missä tahansa hyvin suunnitellussa ja lähes pomminvarmasti nappiin menevässä operaatiossa. ”Lähes…”
Kuvassa näkyvän tumman vaakapuun kaverina ollut tammilista, osa karmia siis, oli päässyt jossakin elämänsä vaiheessa niin huonoon kuntoon, että katsoin parhaaksi päästää sen kärsimyksistään. Pienen kampeamisen avittamana listanraato tulla kimmahti kolostaan kahtena kappaleena. Jotta ikkuna toimisi moitteettomasti ja olisi tiivis, piti uuden palan olla tarkalleen samaa kokoa. Eikä se muuten sopisi edes paikalleen. Mistähän, mistähän…
Toinen tammilista oli jo kerran aiemmin harmaannuttaa minut lopullisestii. Tammea imitoivalla muovilla päällystetty mdf-pötkylä ei täytä kriteereitäni, ei nyt eikä koskaan. Mieluummin sitten vaikka mäntyä, suomessa metsien keskellä kun sentään elämme. Ja sitä mdf-tavaraa kyllä löytyy mistä tahansa rautakaupasta, millä tahansa kuviolla. Aitoa vain ei. Tammista mattolistaa löytyi viimeksi lopulta hyllytavarana Hyvinkäältä, mutta tällä kertaa tarve oli mittojen mukaan höylätylle karmipalalle, jota ei hyllyssä toki voikaan missään olla.
.
Karmilistan lisäksi tarvetta oli noin puolen metrin pätkälle smyygien koristelistaa, joka alkuperäisenä oli sekin jo täysinpalvellutta molemmin puolin erkkeriä.
.
Lähdimme lauantaina päämäärättömälle aamukävelylle, minkä seurauksena päädyimme Helsingin Messukeskuseen Kevätmessuille. Messut olivat, sivumennen sanoen, harvinaisen antoisat. Koko päivä kului kierrellessä ja tietoa sekä tarviketta maalle, merelle ja kaupunkiin kartuttamassa. Messupäivän kallistuessa loppua kohti siipan katse sattui vielä osastoon, jonka reunassa nökötti rivi listamalleja. Tammilistaa!
Olimme päätyneet Ecosilva-nimisen yrityksen messuosastolle, jossa omistaja vakuutti meille, että hän pystyy valmistamaan juuri sellaisen listan kuin haluamme, eikä siihen verstaalla mene tuntia pidempään. Mahtoikohan hän pitää epäuskoista intoamme liioiteltuna? Päälle painavaa aikatauluamme ja asunnon saneerauksen aikana karttunutta kokemusarkistoa vasten tarkasteltuna siinä ei ollut hituakaan ylimääräistä.
Heti maanantaina, omistajan päästyä messuilta taas sorvin – eipä kun höylän – ääreen, laitoin mitat sähköpostiin kuvien kera. Olin viimeiseen asti hieman epäileväinen, että näinköhän kukaan jaksaa nähdä vaivaa näin vaatimattoman tilauksen vuoksi. Turhaan epäilin. Samana päivänä meille tosiaan syntyivät tasan tarvittavat senttimäärät puutavaraa oikeilla mitoilla. Vaikka määrät eivät päätä huimanneet, olivat pätkät sitäkin tähdellisemmät.
Paha vain, että meillä todellakin alkoi olla kiire, ja Ecosilvan verstas sijaitsee Iitissä. Lisäksi lunta, räntää ja loskaa tuli sen kuin taivaalta mahtui, ja autossakin oli luonnollisesti kesärenkaat alla. Mutta mitäpä mies ei tekisi ikkunoiden (ja perherauhan) vuoksi?
.
Sillä välin kun minä tein kotona viimeistelytöitä, ajoi mies pikkuruisten listanpätkieni kanssa kohti juna-asemaa, jossa puolestaan tytär odotti kuriirina tuodakseen ne perille, kun mies taas jatkoi toisaalle.
Olihan suoritus! Uskoni yrittäjyyteen, palveluun, hyvään tahtoon ja yhteistyön voimaan sai tänään vahvistusta enemmän kuin ihan hetkeen muistan. Listat on jo sahattu ja sovitettu ja lakattukin kertaalleen. Huomenna jatkuu.
.
Vanhaa säästäen, muttei sentään älyttömyyksiin asti. Kyllä näitä kelpaa laittaa paikalleen.
.
PS. Ecosilva tekee huomattavan paljon muutakin kuin jalopuulistoja, kuten esimerkiksi keittiöitä, vaikka nyt pyörinkin tiukasti vain tämän oman ikkunaoperaationi ympärillä.
Pikkasen maalia 