Aistit herkistyvät itselle ajankohtaisille asioille. Herkistyminen saattaa olla sitäkin, että oppimisprosessin kautta tietoisuus ylipäätään lisääntyy, ja antaa samalla kyvyn havainnoida ympäröivää maailmaa tarkemmin kuin ennen. Sitä kykyä ei voi laittaa pois päältä, vaikka joskus voisi niin halutakin. Lisääntynyt ymmärrys kun ei aina tuota pelkkää nautintoa. Sen tietänevät tarkan sävelkorvan omaavat. Itse en heihin kuulu, mutta sama lainalaisuus toistuu kaikenlaisessa oppimisessa. Juuri nyt oma oppimiseni liittyy konkreettisiin esinemaailman asioihin.
.
Tuttua katua kävellessäni huomasin ensimmäistä kertaa vasta nyt oviparat, jotka on kunnostettu varmasti tiukan tarjouskilpailun jälkeen. Kristallipalloa ei tarvitse kiillottaa nähdäkseen, että työn suorittaja tuskin on ollut maalari. Aika varma, toiveikkaan varma, olen siitäkin, että hän ei enää vaikuta alalla – ainakaan samalla toiminimellä, huokaus sentään. Omalla kokemuksellani en osaa sanoa mitä päällä oleva lakka on, mutta ainakaan se ei juttele mukavasti alla olevan kanssa, joka vaikutti asialliselta öljylakalta.
.
Seuraavan talon ovet saman kadun varressa olivat kokeneet vieläkin karumman kohtalon. En osaa edes arvata millä tammiovi on saatu pantterikuvioiseksi, mutta näky on lähes säädytön. Onkohan tästä tihutyöstä maksettu joskus rahaakin? Ovet eivät ole näyttäneet siistiltä edes sitä aikaa, että mestari olisi ehtinyt kadota korttelin taa palkkionsa kanssa, mistä minivaatimukseksi luulemastani suorituksesta edellisen talon ovet sentään ovat selviytyneet.
.
Positiivista, että talon uusittava ovi on tehty vanhan mallin mukaan, mutta ei tämäkään ihan maaliin osunut. Mänty on taatusti ollut edullisempi materiaali kuin tammi olisi ollut, mutta ei se samalta näytä eikä samoja vuosia tule kestämään. Toisaalta eipä tuo siellä pantteriovien joukossa häpeä.
En tiedä taloyhtiön omistuksesta tai taloudellisesta tilanteesta, mutta kovin hyväähän tuo ei ohikulkijalle mielikuvapohjalta kerro: ollaan joko törttöjä, pihejä tai raha-asiat kuralla.
.
Ihan vain vertailun vuoksi pitää laittaa mukaan nämä remonttikohteen puuosat ja niiden renessanssi.
Karmit ennen kunnostusta
,
Sama kohta puupuhtaaksi hiottuna.
.
Karmit lakattuna ja huollon läpikäyneet pokat paikallaan. Eivät ole uudet. Sen sijaan ne ovat kauniit, kestävät ja päivänvalon sietävällä työmoraalilla, tiedolla ja taidolla tehdyt.
.
Miksi suosia omassa tai ostetussa työssä huonoa, kun hyväänkin on mahdollisuus? Kaikkea ei voi tietää, ja puolivillaisia tekijöitä on maailmassa enemmän kuin rehtejä ja taitavia. Puuttuvaa tietouttaan voi paikata ottamalla jo etukäteen selvää asioista sellaisilta, joilla ei ole oma lehmä ojassa tai edes pientareella. Lähteitä on monenlaisia, ja järjen käyttö niiden suodattamisessa suositeltavaa. Todennäköistä on, että esimerkiksi sadan vuoden aikana kertynyt positiivinen käyttökokemus tekniikassa tai materiaalissa on pätevää edelleenkin, ellei ympäristössä tai käyttötavoissa ole tapahtunut suuria muutoksia.
Kaikkein tärkeintä kuitenkin on kyseenalaistaa omat itsestäänselvyydet jo ennen työn aloittamista, ja hoksata, että aina joku on kokeneempi ja viisaampi tai ainakin ollut aikaisemmin samassa tilanteessa kuin itse nyt. Ja sitten kysymään.
Pikkasen maalia 
Valitettavasti noissa esimerkeissä tekijä saattaa ihan hyvin olla ollut maalari. Sutijoitakin kun on moneen junaan. Aika harvalla maalarilinjallaa opetetaan muuta kuin muovimaalin tehokasta seinään vetämistä. Aika harva normimaalari edes tietää mitään entisöimisestä saati perinteisemmistä menetelmistä. Paitsi tietty sen, että ne ovat tosi hitaita ja hankalia. Puunsyöjää pintaa ja hyvä tulee.
Olipa karu tieto, Kati. 😦 Jotenkin sitä vain toivoi, että perusasioiden otanta oppilaitoksissa olisi jo vähän laajempi. Tietoa kun kuitenkin on olemassa, eivätkä korjaaminen ja entisöinti suinkaan ole ainoita asioita, jotka saisi tehdä hyvin.
No, eiköhän yleensäkin suomalaisen rakennusosaamisen jama johda aika lailla suoraan sylttytehtaalle eli koulutukseen. Ikävä kyllä. On toki noita vähän hömppäoppilaitoksina pidettyjä käsi- ja taideteollisia, joissa opetetaan edelleen ammattiylpeyttä ja tekemisen etiikkaa, mutta sitten on niitä, joissa toimitaan lähinnä valmistajien ja tuotemarkkinoijien ehdoilla. Kyllä nuo maalitehtaat jyräävät aika vahvasti maalarikoulutuksessa ja niiden intresseihin eivät hitaasti työstettävät ja kestämään tehdyt tekniikat vain tunnu sopivan…
Maalitehtaiden osuus kävi mielessä, mutta tuuppasin sen liian karuna sieltä pois. Mutta järkeenkäypäähän tuo on, vaikka samalla järjetöntä. Ja minkä koulussa nuorena oppii, niillä opeilla sitten porskutellaan ja pahimmillaan jaetaan yllä olevien kuvien kaltaista ilosanomaa eteenpäin.
Tämä meidän pikku remonttimme on ollut monella tavalla silmät avaava kokemus. Auts, tuli silmätulehdus! 😉 Ei vais, oikeasti hyviäkin on alalla, jopa omalle kohdalle osuneissa. Ei pidä tykkänään kyynistyä.