Uusio-kuusio-kokoonpano etsi riittävää määrää makuuhuoneita. Ennakkoluulottoman asuntonäyttöurakoinnin tuloksena niitä lopulta löytyikin. Kaupan päälle tuli runsain mitoin autenttista 30-luvun tunnelmaa.
Nyt ollaan pisteessä, jossa meillä on katto ja seinät. Kaikki se muu, mikä muuttaa projektin Kodiksi rakentuu toivottavasti lähikuukausien aikana. Kevääksi uuteen kotiin on haaveen nimi.
Mihinkähän tässä tuli lusikka upotettua?
3.8.2014
Kuten blogia seuranneet ovat huomanneet, kevääksi ei päästy uuteen kotiin, ja remonttiinkin käsiksi vasta kesällä. Tällä erää toive on nimetty varman päälle klassiseen jouluksi kotiin -muotoon, vaikka valmistumispäivämääräksi on kirjattu lokakuun loppu. Jos kaikki menee hyvin, pääsemme silloin hiljalleen sisustuspuuhiin – mutta katsotaan nyt… Joka tapauksessa vuosi 2014 jää ikimuistoisena mieliin.
Pikkasen maalia 
Onnea matkaan, hyvä siitä tulee ! 🙂
Kiitos! Edelleen kyllä vähän jänskättää…
Mukava nähdä, että muillakin on ”pieniä” remonttisuunnitelmia! Mielenkiinnolla jään odottelemaan, miten teillä edetään!
Kiitos, samoin! Teillä on huisi projekti meneillään. Onnea sille – ja pitkää pinnaa! 🙂
Hei, löysin blogisi ja sitä kautta tosi mielenkiintoista luettavaa! Meillä on myös 30-luvun kerrostalon remontointi meneillään alkuperäistä kunnioittaen, tosin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin teillä! Silti ajatuksena on satsata laatuun ja perehtyä aikakauden erityispiirteisiiin. Tosi kiva löytää remppablogia kerrostaloasunnosta, niitä kun harvemmin näkyy. Tsemppiä urakkaan, jään seuraamaan mielenkiinnolla!
Kaunis kiitos! Ja tervetuloa seuraamaan & kommentoimaan jatkossakin. On kiva saada myös vertaistukea, sillä olen tehnyt saman havainnon: kerrostaloblogeja ei löydy. Ehkä omakotitalon remontti sitten on edelleen useimmille SE remontti, johon paneudutaan suurimmalla intohimolla. Taloblogeja on paljon, mutta kerrostalossa on kuitenkin vähän erilaiset haasteet edessä. Tässä edes tiedä vielä, mitä kaikkea…
Onnea teidänkin työmaallenne!
PS. Missä vaiheessa olette menossa?
Kiitos tsempistä! 🙂 Niin se tosiaan on, että taloblogeja on tosi paljon ja niistä olen saanut jotain vinkkejä, samoin perinnerakennussivustoilta, mutta kuitenkin kokonaisuus on kerrostalossa aika eri. Meillä on remontoitu lähinnä pintoja, eli siis mitään seiniä ei ole toistaiseksi kaadettu eikä huonejärjestyksiä muutettu. Isoimpana nyt on suunnitteilla keittiöremontti (kaapit suunniteltu ja tilattu puusepältä) ja pohdinnassa vielä pintamateriaalit keittiöön (lähinnä lattia ja välitila mietityttävät). Meillä on toiveena säilyttää/tuoda esiin alkuperäistä 30-luvun funktionalismin henkeä art decon vivahtein, mutta toisaalta tämä meidän asuintalo on alunperin rakennettu vähävaraisille, siis kovin hienot valinnat tähän tyyliin ei mielestäni oikein sovi!
Pintaremppa kuulostaa sattuneesta syystä juuri nyt erittäin kadehdittavalta. (Purkutyömaamme tulee olemaan infernaalinen… ) Päämäärät kuulostavat teillä ihan samoilta kuin meilläkin – laatua, funkkishenkeä, säilyttämistä missä mahdollista. Mitään prameaa ei ole tulossa meillekään. Funkkis oli demokraattinen tyylisuunta: hillittyä ja asiallista säätyyn katsomatta, ja samaan malliin ajattelimme jatkaa.
Keittiökaappeja emme ole vielä edes ajatelleet. Olisi varmaan aika, sillä kun remontissa päästään vauhtiin, niin päätöksentekoa riittää muutenkin. Täytyy muistaa tuo puuseppävaihtoehto!
Ihanaa luettavaa tosiaan!Mulle heräsi salainen haave asua joskus Keskustassa vanhassa kerrostalossa…vaikka asun ihan keskustan liepeillä omakotitalossa omalla tilalla (!) niin jotenkin kirjoituksiesi lukeminen herätti tälläisen kaipuun.Eläkkeellä kenties sitten?Yksi asia on jäänyt vaivaamaan/harmittamaan tässä teidän projektissa;Miksi oi miksi arkkitehtien pitää aina jyrätä kaikki vanha?Tai ei varmaan kaikkien tarvitse mutta tuntuu että suurin osa heistä haluaa vaan saada täydellisen ja ehdottoman oman käden jälkensä näkyviin historiasta huolimatta ja piittaamatta.Eli olisi varmaan kova työ löytää sellainen ”tehti” joka huomioisi mahdollisimman paljon vanhoja rakenteita,ratkaisuja ja materiaaleja suunnitelmassaan, luulen mä.Mutta kiitos siis tähänastisista jutuista ja jään innolla odottamaan uusia,olisi kiva myös nähdä kuvia huoneista ennen remonttia; pohjapiirustuksista on niin vaikea hahmottaa tilojen kokoa ja näköä ja tunnelmaa.Toki ymmärrän että noita ed.mainittuja ei niin vaan normikameralla vangita;)
Tervetuloa sekä blogiin että vaikka sinne keskustaankin! 🙂
Laitan sisäkuvia heti kun saan otettua parempia. Laajakulma on jo matkalla. Sillä toivottavasti saan tallennettua asuntoa.
Arkkitehdin puolesta on sanottava, että hän ei ole onneksi mikään jyrä. Asunto on meidän ja me päätämme. Aika monessa asiassa vain on käynyt niin, että hänen ehdotuksensa on pienen pureskeleun jälkeen alkanaut vaikuttaa kiistatta järkevimmältä. Ovikaaret taitavat olla poikkeus. Niistä keskusteltiin melko monta kertaa, kun ne aina olivat mystisesti hävinneet piirustuksista. Ja aina ne palautettiin takaisin. 😉
Hyvä siitä tulee, tai suorastaan upea.
Kiitos tsempistä! On tässä vielä matkaa ja mutkaa yllin kyllin, mutta pakko on tuohon uskoa. 🙂
Hei Saija.
Etsin lehtijuttuun remontoijaa. Voitko laittaa minulle sähköpostia, kiitos.
Terv. johannamitjonen@gmail.com