Avainsana-arkisto: aito parketti

Ei lisättävää

lattia

Lattia on valmis. Siitä tuli paljon upeampi kuin osasimme edes odottaa.

Tottahan jo työn edetessä näkyi, että vaikka hyvää yritetään, niin priimaa tuppaa tulemaan. Silti oli mykistävä yllätys nähdä koko yhdeksättä kymmentään käyvä lattia valmiina, hiottuna ja öljyttynä hehkumassa. Ei ole parkettimies turhaan tehnyt työtään yli neljääkymmentä vuotta. Matkan varrella on tarttunut taitoa hyppysiin ja näkemystä katsantoon.

Kiitos siitä. Parketti on kaunis kuin koru.

8 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Koskeminen on uskomista

parkettinäkymä

.

Tätä ei ole ihmissilmä hetkeen nähnyt. Lattioita peittävät pahvit ja paperit. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin juuri tätä näkymää ei ole enää olemassakaan. Pieni hiljainen hetki sille.  Kauniita näköaloja on toisaalta nyttemmin auennut toisaalle huoneistoon, vaikka juuri tästä, alkujaan neljään huoneeseen ulottuvasta suorasta on jäljellä enää kahden huoneen pätkä.

Parkettityötä lähestytään, kun ensi viikolla alkaa purkukohtien pohjien viimeistely. Varsinainen parketin korjaus ja kunnostaminen on vuorossa, kun seinät on maalattu, jotta puhtoinen puu ei saa vahingossakaan maalipilkkuja pintaansa. Pahimmissa kohdissa, missä lattia on saanut osansa kukille kohdistetusta huolenpidosta, jälki on tällaista:

.

parkettihuono

.

Tämän kohdan vuoksi epäilimme itsekin aluksi lattian pelastumista. Puu on halkeillut, kiharalla, paikoitellen irtikin. Nyt tiedämme paremmin. Hiomisvaraa on jäljellä hyvin, ja jos puu on liian haperossa kunnossa, palat korvataan uusilla tai purkukohdista talteen saaduilla. Aitoa parkettia voi korjata, toisin kuin modernia seuraajaansa lautaparkettia, joka on muutenkin oikeasti kokonaan eri asia.

Parkettimiehemme kertoikin jo aiemmin, että lakka ei kuulu parketin pintaan. Se on kyllä kestävä, mutta ei elävä eikä hengittävä. Paljonhan sitä puhutaan ja on se lakka kuitenkin helppo ja huoleton huoltaa, tuumailin visioidessani lattioiden vahauksen tai öljyämisen vaivaa.

Viikko sitten saimme luvatut mallit öljytystä ja vahatusta parketista vanhaan lakattuun lattiapalaamme tehtynä.

.

öljy:vaha

Vasemmassa reunassa öljytyt palat, oikealla vahatut.

.

Kuva ei tee oikeutta, eikä etenkään välitä tuntokokemusta, mutta ero lakatun osuuden ja vahatun tai öljytyn puun välillä on kuin vertaisi kumihanskaa silkkisormikkaaseen. Jos jostakin olemme olleet yksimielisiä, niin tästä. Lakattua parkettia meille ei tule.

Lakkapinta oli ihan ok siihen asti kun ei ollut vertailukohtaa. Voi kai rehellisesti tunnustaa, että se kelpasi, koska emme paremmasta tienneet. Nyt kylmänniljainen lakka on sula mahdottomuus.

Öljyn ja vahan välillä pallottelimme pidempään, eikä valintaa vieläkään ole ihan loppuun asti nuijittu. Vaha on alkuperäinen ja kieltämättä kauniimpi vaihtoehto. Öljy ei anna aivan samaa hunajaista sävyä kuin vaha, mutta on toisaalta helpompi huoltaa. Vaha pitäisi poistaa ennen uuden levitystä, mutta öljyä ei tarvitse. Öljy myös kuivuu nopeammin. Tällä hetkellä öljy johtaa.

Äkkinäinen voisi luulla, että öljytyn tai vahatun parketin teettäminen on edullisempaa kuin kuuteen kertaan lakatun. Silloinpa olisi hän jälleen väärässä. Luonnonöljyt ja -vahat ovat kalliimpia kuin lakat, joten moninkertaisen lakkaustyön poisjäännistä syntyvä säästö uppoaa materiaalikuluihin, eikä riitäkään.

C’est la vie.

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Unelmia ja lattiahommia

    parketti

.

Kun on raskaana, näkee kaikkialla raskaana olevia naisia. Ja kun remontoi, on joka paikassa äkkiä rakennustelineitä, siirtolavoja, tuttujen firmojen autoja ja keltaliivisiä miehiä. Kaupunki on muuttunut suureksi rakennustyömaaksi.

Eilen kaikista ympäristössä hyörivistä rakentajista huolimatta en onnistunut tapaamaan sitä ainoaa, jota yritin. Syy ei ollut hänen eikä minun, vaan pätkivän tiedonkulun, tuon tietoyhteiskunnan nilkkoja alati näykkivän seuralaisen.

Tänään teimme treffit paremmalla onnella.

Huomiomme keskipisteessä paistatteli parketti. Joku alkuvaiheen urakoitsijakokelaista tokaisi sen nähdessään, että tuo nyt tietenkin lähtee. Ei lähtenyt, urakoitsija lähti. Mutta huolenpitoahan lattia toki kiivaasti anelee.

Asunnon edellinen omistaja oli kukkia rakastava iäkäs rouva, joka teki erkkeristä kukoistavan viidakon. Valitettavasti parketti ja viidakko eivät sovi yhteen oikein millään tasolla: parketille ei pidä tehdä sademetsää, eikä sademetsästä parkettia.

Erkkerialueen tippavesivaurioita lukuunottamatta tammiparketti on aika hyvässä vedossa – paitsi purkualueilta, joilla sitä ei ole ollenkaan. Tiedossa on siis sekä kokonaan uuden rakentamista että vanhan huoltamista. Mutta millä pinnalla?

Alunperin kaikki parketit on vahattu. Vaha on hengittävä, kosteutta hylkivä ja miellyttävä pinta. Mutta ihan helppo se ei ole. Vaha on pestävä huolella noin kerran vuodessa sitä poistavalla pesuaineella ja tehtävä koko lattian uudelleenvahaus. Muuten se ei kestä kauniina eikä kunnossa.

Lakkapinta keksittiin pelastamaan palveluskunta vahauksen vaivoilta. Vai olisiko lakkamuoti sittenkin lyönyt itsensä läpi siinä vaiheessa kun palvelijoita ei ollut enää yleisesti tapana pitää? Isäntäväen polvet pelastuivat.

Kuka tietää, mutta käytännössä kaikki vahatut parketit on jossain vaiheessa lakattu yli. Lakka ei valitettavasti ole paras mahdollinen pinta puulle. Se estää lattiaa elämästä kosteuden mukana, koska pinta on tiivis. Jos parketin alle pääsee raoista vettä, se ei haihdu kovin nopeasti pois.

Toiveissamme siinteli vahattu tai öljytty himmeähkö lattia, jossa vanhat raot ja kolhut saavat näkyä. Parkettimies kylläkin suositteli kolojen kittaamista. Hän myös valisti asianmukaisesti öljytyn lattian huoltamisesta: kerran vuodessa kauttaaltaan yli öljyrievun kanssa.

Saapa nähdä. Nyt on hyvä hetki miettiä oman motivaationsa astetta, kun huonekalut ja matot pitäisi siirtää pois tieltä, ottaa öljyriepu kauniiseen käteen ja asettua konttausasentoon. Ehkä… Riippuu paljon koepinnoista, jotka ylen ystävällinen parkettispesialisti eri käsittelyillä meille tekee.

.

valu

.

Huomenna tapahtuu lattian tasolla joka tapauksessa suuria ilman parketinkorjaajaakin. Kylpyhuoneen lattianpohja on nimittäin nyt valamista vaille valmis. Ja kun lattia viimein syntyy, voidaan alkaa seinienkin tekeminen. Se on iso nytkähdys eteenpäin. Ainakin kahdeksankymmenen säkin painoinen.

.

säkit

.

4 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Juhlapäivän hulinat

leivos3

Elämä on yhtä juhlaa: on ollut aikuisen nimipäivää, lapsen ja lapsenmielisen syntymäpäivää ja nyt kaiken lisäksi vielä huomiomme keskipisteen ikioma juhlapäivä: tänään tuli kuluneeksi tasan 82 vuotta siitä kun Alli Wiherheimo muutti upouuteen kotiinsa äitinsä ja pikkuveljensä kanssa. Pikkuveli muutti pian omaan kotiin, äiti vasta aikanaan autuaammille maille.

Siihen aikaan ei ollut tapana arvostella vanhempia, mutta kaikesta päätellen aikuisen lapsen ja äidin yhteiselo ei ollut jatkuvasti silkkaa auvoa. Voin melko helposti samaistua tilanteeseen. Elo teinityttöjenkään kanssa ei tuoksu jatkuvasti ruusulle, saati sitten ilmapiiri kahden aikuisen naisen yhteistaloudessa.

Joka tapauksessa muutto omaan kotiin oli Wiherheimolle hartaasti odotettu ilo. Leivos ja mehulasi sille, skål! Eiköhän meidänkin vuoromme iloita muuttopäivästä vielä joskus koita.

Asuntovanhuksella kävi tänään vilske. Urakoitsijoita tuli ja meni kopistelemassa lattioita ja seiniä. Lattiat, sivumennen sanoen, saivat osakseen paljon positiivisemman arvion kuin itse olisimme aluksi uskoneetkaan. Kasettilattia-sana oli jo tuttu, mutta nyt opimme myös mitä se tarkoittaa. Meillä siis on tanakka, noin neliömetrin kokoisten puukasettien päälle tehty aito parketti, jonka hävittäminen olisi pyhäinhäväistys. Hyvä. Sellaiseen tuhotyöhön emme erehdy.

Uuden kylpyhuoneen kohtalo on edelleen arvoitus kaikille. Riittävätkö kaadot ja miten päin lattiapalkit ovat, kuuluvat tärkeimmät kysymykset. Niihin löytyy varma vastaus vasta kun työhön ryhdytään. En ole järin innoissani kasettilattian nostamisesta kokeilumielessä, mutta vaihtoehtoja ei taida juuri olla, ellemme muuta suunnitelmiamme radikaalisti. Voihan tietysti niinkin vielä käydä, jos epäonnistumisen  riski alkaa näyttää liian suurelta.

Juhlapäivän kruunuksi asunnosta lähti sopivasti remontin alta pois pahvilaatikoittain vanhoja painotuotteita seuraavalle omistajalleen. Ne olivat jäneet meille asunnon mukana ”perinnöksi” täysin omalla suostumuksellamme, vaikka enimmälle osalle emme suurin surminkaan keksineet käyttöä.

Kirjat neljällä kielellä olivat pieni osa hartaan hengenmiehen ja hänen vaimonsa uskonnollispainotteista kirjastoa useamman sukupolven ajalta. Tämän aihepiirin kirjallisuus 100+ vuoden takaa – vaikka varmasti kasvattavaa ja sivistävää olisikin – ei kuulu meistä kenenkään suosikkilukemistoon. Teosten jätteenpolttolaitokselle kuljettaminen tuntui silti ajatuksenakin pahalta.

Koska elämä on epätodennäköisten sattumusten puoli-ilkikurinen jatkumo, kirjoille löytyi yhdellä ainoalla summamutikkaan heitetyllä kysymyksellä koti, jossa niistä ainakin osaa tullaan käyttämään teologiseen tutkimukseen. Aivan loistavaa!

Johdatukseksiko tätä nyt sitten kutsuttaisiin?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized