Korjausliike on suoritettu oikeaan suuntaan, mutta turhan reippaalla otteella. Parempaa kohti silti menossa! Seuraavan kerran jo osuu. Tämä homma on pienestä kiinni ja silmä on armoton mittaväline.
Tänään on tapahtunut nyanssien viilauksen lisäksi raskaita asioita. Meillä on nyt keittiössä tasot. Pienimmän betonitason kantoi yksi mies, mutta hän olikin aikamoisen harteikas kaveri. Seuraavaa kokoa toi kaksi kaverusta ja kolmannen kuljetti taukoja välillä pidellen ylös kolme, nosti paikoilleen viisi miestä. Leveyttä tasolla on 800, pituutta 2400 ja paksuutta 40 millimetriä. Betonisten pihalaattojen painoon vertaamalla voi sellaisia joskus kanniskellut jotenkin hahmottaa tason huomattavaa massaa.
Taas ollaan isoa askelta lähempänä valmista asuntoa. Tasot ovat massiiviset, mutta hienot – massiivisen hienot, voisi sanoa.
Huomenna on hulinapäivä, kun sähkömies, putkimies, mahdollisesti kaasumies ja joka tapauksessa vakituiset remonttimiehet ovat kaikki työmaalla. He tosiaan ovat jok’ikinen miehiä. Koko pian viiden kuukauden rupeaman aikana täällä on ollut vain yksi nainen töissä. Työmaa oli silloin purkuvaiheen jälkeisestä kaoottisuudestaan huolimatta siistimpi kuin koskaan sen jälkeen.
Kirjoitan ehkä joskus kokemuspohjalta enemmänkin naisen paikasta remontissa, mutta juuri nyt pitää latautua huomisen haasteita varten. Edessä voi olla ihan mitä vain, kun hella-liesiosastoa asennetaan alapuolella paikoilleen samaan aikaan kun yläpuolella kiinnitetään liesituuletinta kattoon, vesiä, kaasuja ja sähköjä kytketään ja jossakin välissä vielä maalataan lattiaakin. Jokohan saataisiin ainakin kylmälaitteet käyttöön?
Pikkasen maalia 