Avainsana-arkisto: Bruno Tuukkanen

Tuukkanen tuli tutuksi

kattomaalaus

.

Ensimmäisen kerran törmäsin Bruno Tuukkasen (1891-1979) nimeen, kun selvitin tulevan kotitaloni rappukäytävän kattomaalauksien tekijää. Nimi ei jäänyt sen kummemmin mieleen, koska en tunnistanut sitä mistään ennestään. Työn alla oli paljon muutakin selvitettävää ja mielenkiintoista juuri silloin.

Myöhemmin keväällä huomasin kyltin ”Kuusen istutti Eero Snellman 1926″. Uteliaana yritin ottaa puolijumalani Googlen avustuksella selvää kuusesta ja sen historiasta, mutta pääsinkin puusta pidemmälle kuin olisin arvannut. Löysin nimittäin jälleen Bruno Tuukkasen. Hän on yhdessä Eero Snellmanin kanssa suunnitellut meille joka ikiselle tuttuakin tutumman symbolin: Suomen lipun.

Sivistyksessäni on ollut heittomotin kokoinen aukko, sillä en ollut koskaan ennen kuullut kuka tai ketkä maamme lipun ovat suunnitelleet. Häpeä tunnustaa, etten  suoraan sanottuna ollut tullut edes ajatelleeksi, että  jokuhan senkin on joskus tehnyt. Mutta siniristilippu on suomalainen kuin suksensauva, eikä itsestäänselvyyksiä tule aina ihmetelleeksi.

Nyt jo tiedän, että lipullamme on ollut myös monenlaista edeltäjää erilaisissa historian vaiheissa. Tarina on tutustumisen arvoinen ja löytyy vaikkapa täältä.

.

IMG_7908

.

Kesän korvalla haastattelin hopeaseppä, muotoilija Börje Rajalinia (s. 1933) Hän on toiminut laaja-alaisesti taideteollisuuden, teollisuuden ja kulttuurin alalla, muun muassa Kalevala Korun taiteellisena johtajana ja pääsuunnittelijana vuodesta 1956 alkaen aina 1970-luvulle asti.

Kalevala Korulle Rajalin päätyi ehkä hiukan sattumankin johdattelemana: hän törmäsi kadulla entiseen opettajaansa, joka vinkkasi, että Rislakin Eero lähti Norjaan – jäi paikka vapaaksi, haepa sitä. Rajalin teki työtä käskettyä, haki ja sai työn.

Tämä entinen opettaja, hänhän oli luonnollisesti taideteollisen oppilaitoksen yliopettaja Bruno Tuukkanen, kukapa muukaan.

Nyt kun rappukäytävissä kulkiessani vilkaisen kattoon, antiikin jumalat, laivat ja merenelävät ovat kodikkaasti kuin tutun miehen siveltimestä. Ja historia, sen kaarnalaiva keikkuu ihan käden ulottuvilla.

.

Kuopukseni konfirmoidaan pian. Turha varmaankaan edes mainita  kenen työnjälki koristaa hänen rippikirkkonsa alttaria ja holvikaaria.

.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized