Avainsana-arkisto: habitare

Happea Habitaressa

habit

.

Remontissa on menossa superrasittava vaihe. Todella raastava nykertämistaival. Tuthauttava näpertelypätkä. Sen nimi on kylpyhuone. Muu huoneisto puolestaan odottaa kylpyhuonepalikan muotoutumista ennen kuin remontti pääsee jatkumaan.

Kylppäri vaatii tuhat ja yksi työvaihetta ennen kuin se täyttää sekä viranomaismääräykset että omat vaatimuksemme. Lennossa tulee päivittäin pientä säätöä, kuten aina kun muuttujia on paljon. Esimerkistä käy vaikkapa ovien aukeamissuunta, joka piti vaihtaa, jolloin valokatkaisintenkin paikkaa piti muuttaa. Tai se, kun minut nähtyään kylpyhuonemies suositteli lämpimästi allastason laskemista hiukan alaspäin, jotta nassunpesuvedet valuisivat kainaloiden sijasta pesualtaaseen. Ja sittenpä peilikaapinkin paikkaa piti muuttaa alaspäin…. Entäs kaapin sähköt? Tosin kyse on vasta koolauksista eikä varsinaisista kaapeista, mutta kaapinpaikka oli silti tiedettävä nyt.

Haa, sen määräsin minä!

Ihan melkein lipsahdin tässä ajattelemaan kodinkonevalintoja, joita toden totta pyöritellään edelleen. Kiintokalusteiden rakentaja alkaa olla jo aika kiinnostunut integroitavien koneiden mitoista, jotta keittiö tulisi ajallaan ja oikean kokoisena paikalleen. Huomattavasti häntäkin kiinnostuneempi aikataulujen pitämistä edistävistä asioista olen minä itse. Vesikalusteet sentään on saatu jokseenkin valittua, vaikkei vielä tilattua. Luojan lykky, ettemme edes kuvitelleet pääsevämme tapeteista minkäänlaiseen ratkaisuun: meille tulee maalatut seinät.

Piipahdus syksyn Habitareen ei ollut tässä elämänvaiheessa mikään itsestänselvyys, vaikka muuta voisi luulla. Remonttia ja sisustusta on nautittu jo yliannostusta hipova panos menneiden kuukausien aikana., mikä huomattavasti hillitsi messuhaluja.  Tuli nyt silti  käytyä. Iltasella sekaankin mahtui hyvin.

Keittiöpuolta kolusimme aika tovin, mutta antiikki oli se varsinainen herkkupala. Se antoi erinomaisen piristävästi kaivattua etäisyyttä työmaapölyyn, lattiaa korvaaviin vanerilevyihin ja hanaluetteloihin. Antiikkipuolella oli vaikka mitä hauskaa ja houkuttelevaa, mutta varsinaisen sisustuskohteen ollessa vielä kovin keskeneräinen oli helppoa osoittaa itsehillintää. Nautimme silmillämme lompakkoa rasittamatta.

Samaiselta osastolta löytyi messujen kaunein yllätys, niin kovin kainona ja hillittynä. Kuka olisi arvannut, kaiken visuaalisen hälinän keskellä?

.

aseman neiti

.

Helene Schjerfbeck,

Aseman neiti

Akvarelli

n. 1918

Oli ihana tavata, neiti. Mukavia messuja!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized