Avainsana-arkisto: Helsingin pommitukset

Täydenkuun alla

Lomaviikko vierähti idyllisissä lunnonmaisemissa, joista paluun ankeutta lievitti uteliaisuus työmaan tilanteesta. Ja olihan siellä työmaa paikallaan. Kuvat näyttävät aika lohduttomilta, mutta yksi tärkeä virstanpylväs on saavutettu: purkutyö on ohi. Jonkin verran purkumoskaa on yhä sisällä, mutta listakauhistus on pätkitty ja viety pois. Huoneita voi hyvällä tahdolla alkaa jo hahmottaa. Tai ainakin osaa niistä… Makuuhuone-eteinen-kylpyhuone -linja on kieltämättä vielä hiukan liian avoin mielikuvan muodostamista varten.

.

proppuTein lattialta entisen keittiön paikalta pienen rakennushistoriallisen löydön. Se on proppu, puinen proppu. Kannake ruuveineen on pitänyt keittiökaappia seinässä ja modernin muovipropun esi-isä taas kiinnittänyt ruuvin seinään. Kaikkea sitä oppii kun roskia tonkii. Laitoin pienen aarteeni tarkasti talteen. Joudun vielä jonain päivänä perustamaan romutieteellisen kotimuseon.

.

keittiöHallista/ruokailutilasta on nyt auennut näkymä tulevaan keittiöön. Kantava palkki on näkyvissä kokonaisuudessaan. Työtaso liesineen tulee sen jatkoksi, jääkaappi, tiskipöytä ja -kone tason oikeaalle puolelle. Vasemmalta tulevat aukeamaan ovet kahteen makuuhuoneeseen.

.

purku130714Tämä näkymä sulkeutuu aikanaan. Tilaan rakentuu ainakin käytävää, keittiötä, makuuhuonetta, siivouskomeroa ja vaatekomeroa.

.

keittiökompsa

Ylemmän kuvan perällä näkyy tämä keittiön vanha kylmäkomero. Siitä tullee kahdella ikkunalla varustettua vaatesäilytystilaa makuuhuoneen yhteyteen. Vasemmassa ylänurkassa on vanhan kaasumittarin paikka. Sotajoulun 1942 satunnainen kaasuntulo kuvassa näkyvistä putkista aiheutti Wiherheimon kodissa muutoksen aaton aikatauluun, kun perunoiden kypsyminen kesti monta tuntia. Perunoita kuitenkin oli, oli kuusi, piparkakkuja, pala kinkkua, lanttulaatikkoa, sata grammaa makeisiakin ja suurena herkkuna riisipuuroa. ”Lisäksi Alli iloitsi sakeasta sumusta, joka Allin mielestä tuntui Jumalan lahjalta Suomelle ja Helsingille. Joulu oli täydenkuun aikaa, ja sumu tuntui suojaavan uhkaavilta pommituksilta.” (Päivi Aikasalo, Uranaisen sydän.)

Kaukana olivat ajatukseni pommikoneista, kun heinäkuisen taysikuun alla itse eilen nautin kuunsillan kauneudesta Saaristomerellä.

Miten etuoikeutettuja me saammekaan olla, me suomalaiset vuonna 2014.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized