Ripaus orienttia

.

Japanissa voivat seinätkin olla paperia, joten yhden pahvisen oven Suomessa ei pitäisi olla kummallinen juttu. Pahvi on luonnollinen asia, kuten sen takanakin tapahtuvat asiat.

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin voisin aika pian ottaa takaisin oikean puisen vessanoven. Meneehän tämä näin oman väen kesken, mutta vieraat eivät ehkä arvostaisi. Ovi on viivähtänyt paikoillaan aina silloin tällöin, mutta on nyt pois karmien viimeistelyn takia. Sitten kun karmit ovat valmiit ja ovi voisi taas palata saranoilleen, on aika miettiä lukkopolitiikka.

Haaveena on, että vanha lukko, josta on kuva  maaliskuisessa postauksessani,  voisi jatkaa vaihdetussa ovessa, mutta katsotaan miten käy. Lukkopesät ovat kovin erikokoiset ja pientä viilausta olisi tiedossa. Moderni lukko on viimeinen vaihtoehto, jos muukaan ei auta.

.

.

Asunnon pintojen kanssa puuhailua riittää vielä toviksi, mutta pahin riesa ovat puuttuvat työtasot. Viivästykseen on varmasti painavat syyt – ainakin syitä on esitetty mielikuvituksen rajoja hipova kirjo – mutta näin nyt joka tapauksessa on. Tällä kertaa tasojen pitäisi saapua viikon kuluttua, elleivät sitten Karibian piraatit iske matkalla.  Siihen asti: ei uunia, ei tiskiallasta, ei liettä, ei lavuaaria. Realistiseksi tavoitteeksi asettamani ”jouluksi kotiin” saattaa silti hyvinkin vielä toteutua. Edes jouluksi valmiiseen kotiin ei ole täysin pois suljettu vaihtoehto.

Sitä paitsi täällähän minä yhden lapsukaisen kanssa olen elellyt jo pian viikon sulassa sovussa sirkkeleiden ja tasoiteämpäreiden kanssa isommin edes listapinoihin kompastelematta, joten pahemminkin voisi olla. Tässä on oma tunnelmansa, kieltämättä.

Omia, osa kohta vuoden pakattuna odottaneita tavaroita alkaa olla ikävä – ainakin niitä harvoja, joita nyt enää muistan omistavani.

Muuttolaatikoiden availusta tulee kyllä joulujen joulu.

Arvostusta

Kesken hammaspyykin aamulla klo 7.10 soi puhelin: ”Deehooällältä huomenta, meillä olisi täällä teille amme tulossa.” Kiva kun oli, mutta kun meillä ei ole edes lattiaa…

Tovia myöhemmin työmaakokouksessa agendalla oli kylpyhuoneen viimeinen laattatilaus, vesikalusteviilausta, jalkalistat, laatoituksen yksityiskohdista sopimista, aikatauluja, valmiiden ja puolivalmiiden seinä- ja kattopintojen laaduntarkkailua, keskustelua lattian korkeudesta ja sen vaikutuksesta jo asennettuihin oviin, ja niin edelleen. Kokonaisuus on vain ja ainoastaan yksityiskohtiensa summa, ja niitä yksityiskohtia toden totta riiittää.

Ikkunat eivät ole oikeastaan yksityiskohta, niin iso osa asuntoa ne ovat. Meillä on onni tehdä remonttia talossa, jossa on julkisivupuolella tammipokaiset, alkuperäiset ja taloyhtiön puolesta varsin hyvin huolletut ikkunat. Pihapuolen maalatut kauniine mekanismeineen eivät ole mitään bulkkitavaraa nekään. Lisäbonuksena asunnon ikkunalasitkin ovat säilyneet ehjinä, minkä huomaa niiden hienokseltaan aaltoilevasta pinnasta.

Illalla vanhojen ikkunoiden korjaamiseen erikoistunut hienopuuseppä Päijät-Hämeestä piipahti toteamassa pokien kunnon ja saman, mitä olimme jo aiemmin osanneet epäillä: ikkunat ja niiden messinkiset helat on mitä ilmeisimmin suunniteltu ja valmistettu nimenomaan tähän taloon. Esimerkiksi saranat, jotka ovat samanlaiset kuin asunnon ovissakin, ovat olleet kaikilla ne nähneille raskaan sarjan ammattilaisille kokonaan uusi tuttavuus. Ne ovat asunnon arvo-osia, joita sietää varjella. Samanlaisia ei saa kuin asiansa osaavalla sepällä teettäen.

Aamu alkoi työmaalla, illan päätti työmaa, siinä välissä piipahdus kustannuspaikalla. Remontin loppua kohden tahti vain kiihtyy.

Välillä olisi mukava jakaa remontin riesoja ja riemuja vertaistuenkin parissa, mutta syystä tai toisesta blogosfääri vaikenee kerrostaloremonteista.

Tilastotietojen perusteella Suomen asutuista asunnoista 44 prosenttia on kerrostaloissa ja 14 prosenttia rivitaloissa. Se on yhteensä 58 prosenttia kodeista, mutta lehtihyllyn tarjonnan perusteella voisi luulla, että vain omakotitaloissa remontoidaan ja sisustetaan. Kaiken lisäksi lehtien talot ovat pääasiassa niin maalaisromantiikalla tai mummolaretrolla kuorrutettuja, että en oikein löydä niistä yhteistä nimittäjää kaupunkiasunnon saneerauksen ja sen tulevan sisustuksen kanssa.

Onkohan unelma omasta puutalosta maalla oikeasti noin vallitseva miltä näyttää? Ei niin, että se mitenkään huono haave olisi, mutta että kaikilla sama?

.

.