Avainsana-arkisto: keittiö

Kerran vielä, pojat!

kuva(14)

Korjausliike on suoritettu oikeaan suuntaan, mutta turhan reippaalla otteella. Parempaa kohti silti menossa! Seuraavan kerran jo osuu. Tämä homma on pienestä kiinni ja silmä on armoton mittaväline.

Tänään on tapahtunut nyanssien viilauksen lisäksi raskaita asioita. Meillä on nyt keittiössä tasot. Pienimmän betonitason kantoi yksi mies,  mutta hän olikin aikamoisen harteikas kaveri. Seuraavaa kokoa toi kaksi kaverusta ja kolmannen kuljetti taukoja välillä pidellen ylös kolme, nosti paikoilleen viisi miestä. Leveyttä tasolla on 800, pituutta 2400 ja paksuutta 40 millimetriä. Betonisten pihalaattojen painoon vertaamalla voi sellaisia joskus kanniskellut jotenkin hahmottaa tason huomattavaa massaa.

Taas ollaan isoa askelta lähempänä valmista asuntoa. Tasot ovat massiiviset, mutta hienot – massiivisen hienot, voisi sanoa.

Huomenna on hulinapäivä, kun sähkömies, putkimies, mahdollisesti kaasumies ja joka tapauksessa vakituiset remonttimiehet ovat kaikki työmaalla. He tosiaan ovat jok’ikinen miehiä. Koko pian viiden kuukauden rupeaman aikana täällä on ollut vain yksi nainen töissä. Työmaa  oli silloin purkuvaiheen jälkeisestä kaoottisuudestaan huolimatta siistimpi kuin koskaan sen jälkeen.

Kirjoitan ehkä joskus kokemuspohjalta enemmänkin naisen paikasta remontissa, mutta juuri nyt pitää latautua huomisen haasteita varten. Edessä voi olla ihan mitä vain, kun hella-liesiosastoa asennetaan alapuolella paikoilleen samaan aikaan kun yläpuolella kiinnitetään liesituuletinta kattoon,  vesiä, kaasuja ja sähköjä kytketään ja jossakin välissä vielä maalataan lattiaakin. Jokohan saataisiin ainakin kylmälaitteet käyttöön?

Mainokset

4 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Se sykkii sittenkin

Välillä vaikutti jo siltä, että kodin sydän jää kokonaan kylmäksi, kun ketään ei laisinkaan tuntunut kiinnostavan myydä meille keittiökoneita. Yrityksen puutteesta tuskin kenkä puristi, sillä tarjouspyyntöjä laadittiin ja lähetettiin useampaankin alan liikkeeseen täsmälleen niiden toivomalla tavalla pyydettyyn osoitteeseen. Ei ollut merkitystä oliko kyse kivijalkaliikkeestä vai nettikaupasta, yhtä odottavalla kannalla olemme yhä molempien suhteen.

Ehkä jonotuslapputekniikalla olisi voinut lopulta onnistua jollakin tavalla, mutta oli vallattoman vaikea motivoitua seisoskelemaan liikkeissä, joiden myymälävalikoimissa ei ollut ensimmäistäkään toivottua laitetta katseltavaksi tai koskettavaksi.

.

keittiöKeittiö nyt

.

Tämän puljaamisen lisäksi tarinamme sankari ja sankaritar eivät olleet päästä sopuun itsensä, eivät toistensa kanssa keittiön pakollisten laitteiden määritelmästä, joka tulkitsijasta ja painotuksista riippuen oli hiukan erinäköinen.

Höyryuuni ei pienen hauduttelun jälkeen kuulostanut minustakaan enää täysin poissuljetulta vaihtoehdolta, vaikka olen tähän mennessä osannutkin keittää riisin aika hyvin ihan tavallisessa kattilassa. Höyryuunin pudotti lopulta pois kodinkoneruletista yksinkertaisesti vain tila. Sitä ei ole määrättömästi käytettävissä, joten päädyimme kahden uunin sijasta valitsemaan seuraavaksi parhaan vaihtoehdon, mikä meille tarkoittaa kosteuspaistomahdollisuudella varustettua kiertoilmauunia.

Uuniasian viimein ratkettua oli kaikkein vaikein käsitelty.

Kylmälaitteet olivat ongelmattomin osa keittiötä. Pakastin pääasiassa vain pakastaa ja jääkaappi pitää viileänä. Niiden toiminnoissa oli niukasti vaihtoehtoja tai eroja, eikä ulkonäölläkään ole mitään merkitystä integroitavien laitteiden kohdalla.

Meille mahdolliset liesituulettimet näyttivät kaikki jokseenkin samoilta ja pitivät saman verran ääntä, eli rasti ruutuun ”ihan sama, otetaan siltä valmistajalta kuin muutkin koneet”.

Astianpesukoneen kanssa päättelimme kolmikorisen mallin olevan meille paras, äänitason olisi oltava kohtuullinen ja tuntuman tukeva.

Höyryuunin poisjääntiä lohduttamaan haluttiin lämpölaatikko.

Integroitavaan mikroaaltouuniin toivottiin myös grillitoimintoa.

Jäljelle jäi enää kaasuliesitason valinta. Niissä olikin sitten isosti valinnanvaraa. Tasoja on tarjolla käytännöllisestä karkkiin, ja karkissa edustettuna kaikki tuttifrutin maut. Peilitaso kaasuliekin alla olisi ollut takuulla hienompi kuin upea, mutta koska ylikiehunut kaurapuuro on tarpeeksi ihana yhteenkin kertaan nähtynä, päädyimme yksinkertaiseen, tyylikkääseen JA käytännölliseen valintaan. Järki se on joka meillä jyllään.

Juuri järjellä rajasimme valmistajakandidaatitkin pariin, kolmeen luotettavaan. Ei tämä nimittäin niin hauskaa ole, että ihan lähivuosina haluaisimme ryhtyä uudestaan jahtaamaan esitteitä ja seikkailemaan jännästi rakennetuilla nettisivuilla.

Ystäväapu ratkaisi onnellisesti ensimmäisen ja isoimman ongelmamme. Heidän kauttaan löytyi parikin avuliasta kontaktia, jotka olivat kiinnostuneita myymään meille keittiöön tarvittavat kahdeksan kodinkonetta. Nyt tilaus on viimein tehty, puusepällä mitat koneista ja meillä vapaus siirtyä kohti uusia kiinnostuksenkohteita. Meille tulee hyvän Mielen keittiö.

 

keittiö2

Keittiö kuten se tulee olemaan

.

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Kaappihumppaa

Koska projektiamme on ennen meitä remontoitu varsin maltillisesti, mitä nyt vähän tapetoitu ja maalailtu, on keittiössä jäljellä vielä alkuperäisiä yläkaappeja. Ulkonäkö on tässä iässä niillä jo mitä on, mutta siitä huolimatta ne ovat ehjät, tukevat, puiset kaapit. Talteen. Talteen huolimatta urakotsijoiden viistoista hymyistä.

    IMG_4409

Kunnia ammattilaisille, mutta purkaja on purkaja eikä mikään kaapinhalaaja. Kaikki, mikä on tarkoitus säästää, on syytä irrottaa itse ja kuljettaa turvaan pois työmaalta.

Kahdessa kaapissa oli selvät ripustukset yläosassa, mutta kuvan oikeassa reunassa olevassa ei näkynyt minkäänlaisia ulkoisia kiinnityksiä. Sen sisällä on ollut aikoinaan kaasumittari, tai paremminkin tämä kaappi on ollut kaasumittarin ympärillä, koska yläosassa ei ole taustalevyä ollenkaan. On vain kiviseinä.

Päätin aloittaa irrottamisen helpoimmasta, eli vasemmassa reunassa olevasta pikkukaapista. Ensin piti saada irti kahta kaappia yläreunasta yhdistävä hylly. Se oli naulattu paikalleen varsin epäystävällisesti kaappien sisänurkista. Mutta mihin ei sorkkarauta sovi, siinä auttaa kuminuija. Siispä nuijin enemmittä hempeilyittä rimalevyhyllyn ylös ja irti.

.

kaasukaappi

Kaasumittarikaappi ylähyllyn poistamisen jälkeen.

Tässä vaiheessa pikkukaappi jo liikkui kun heijasin sitä alareunasta. Yläreunan kiinnikkeiden lisäksi kaappi oli kiinni vain alareunan parilla naulalla. Suoraan alaspäin kohdistuvaa painoa kaapit ovat kantaneet ilmeisen hyvin, mutta ulos suuntautuvaa vetämistä ne kestivät heikosti.

Koska touhuilin asunnolla yksikseni, kaapille piti kehittää laskeutumisalusta. Onneksi kirjalaatikoita on jäljellä vieläkin muutama. Kirjallisuudella oli sanamukaisesti  kohottava vaikutus, kun kitkuttelin sorkkaraudalla kaapin  irti seinästä – jopa hiukan liukkammin kuin olin suunnitellut. PUM! Loppu hyvin kuitenkin.

kaappi2 kaappi1

Kaappi ennen irrottamista, kaappi irrottamisen (=hallitun putoamisen) jälkeen. Painetun sanan mahtia ei pidä milloinkaan aliarvioida.

.

takaa

Näin onnettomilla nauloilla kaappi oli alareunastaan kiinni.

.

ripustus

Eikä yläreunankaan kiinnitys mahdottoman tukevalta näytä. Hyvin ovat kaapit silti tehtävänsä hoitaneet.

Kaapintakaisen seinän kautta pääsin taas kurkistamaan menneisyyteen. Keittiön yläkaappien sijainti osittain sisäikkunoiden edessä on sattunut silmäääni alusta asti. Se on näyttänyt virheeltä muuten linjaakkaassa arkkitehtuurissa. Nyt paljastuneesta seinästä voikin päätellä, että vaikka kaapit ovat alkuperäiset, ainakaan kaikki niistä eivät ole alkuperäisillä paikoillaan.

.

alaosa

.

Kaapin alareuna alkoi siitä, mihin vihreänkukertava välitila päättyy. Vaakasuora raita seinässä korkeudella, jolle puinen nurkkalistakin päättyy, viittaa vahvasti siihen, että kaapin sijasta seinässä on tuossa kohdassa ollut aiemmin jotain muuta. Välitilan muovipinnoite on luultavasti vuoden 1964 remontista, jonka vihreitä jäänteitä versoo vähän sieltä sun täältä muualtakin asunnosta.

Kaapin alkuperäisyyttä puolustaa sen takaseinän teksti, johon puuseppä on kirjoittanut kaapin määränpään tietoja. Samanlaisia merkintöjä olen tavannut aiemminkin keittiökaapeissa, eteisnaulakoissa ja muissa vanhojen talojen kiintokalusteissa.

.

katu

.

Kaasumittarikaapin kiinnitysmysteerikin selvisi. Kaapin yläreunassa on samanlaiset kannakkeet kuin muissakin kaapeissa, mikä paljastui kun kilkuttelin sitä reunoistaan irti seinän maalikerroksista. Kaappi liikkui sen verran, että kannakkeen ääriviivat tulivat tasoitekerroksen alta esille. Muidenkin kaappien kiinnikkeet ovat luultavasti olleet alunperin siivosti piilossa, mutta siirtämisen yhteydessä ne on jo  jätetty seinän pinnalle. Kaasukaappi irtoaa siis aikanaan ihan samalla tekniikalla kuin muutkin: ulospäin kampeamalla.

Irrottamani kaappi painoi kokoonsa nähden hämmästyttävän paljon. Saisin helposti isommatkin kaapit yksikseni irti seinästä, jopa laskeutumaan turvallisesti kaunokirjalliselle kiitoradalleen, mutta siihen niiden matka sitten tyssäisi. Kuivan kesän orava naisekseen joutunee tunnustamaan rajansa. Malttaisinkohan antaa miehen tuntea itsensä tarpeelliseksi? Ehkä…

Tarpeellista olisi  ainakin muistaa toimittaa työmaalle paketti laastaria tai peräti ensiapupakkaus. Rapatessa roiskuu, sorkkaraudan kanssa lipsuu.  Remontointi vaatii luovaa ongelmanratkaisua, mutta joka lipsahduksesta ei välttämättä selviä pelkällä kekseliäisyydellä.

.

sormi

Tällä kertaa pehmopaperi ja pakkausteippi toimivat vallan mainiosti. Ex tempore -laastarista ei puutu kuin Muumin kuva.

4 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized