Yhteinen kotimme

Blogi on ollut hiljaa, koska remontti alkaa olla lopuillaan. Mikään ei kuitenkaan ole koskaan kokonaan valmis, eikä valmiiksi tule. Aina voi vähän viilata. Vähintäänkin loppulauseen laitan vielä tänne, jahka siltä alkaa tuntua, ja olisi niitä kuviakin kiva postata. Mutta milloin sisustus olisi niin valmis, että voin? Muutaman kuvan verran kotiamme näkyi Kotiliedessä artikkelissa, jossa toimittaja Riitta Lehtimäki vei meidät aikamatkalle Allin maailmaan. Kokemus oli oikein ihana ja sai meidät tsemppaamaan kodin kuvauskuntoon, vaikka sisustus ei ollut varsin valmis ja ikkunaremonttikin vielä tekemättä. Valokuvaaja Paula Kukkonen kohteli pieniä puutteita kuitenkin ammattilaisen tavalla hyvin lempeästi. Joten: tervetuloa meille artikkelin kautta  – silloin ja nyt.

Kuuluilen vielä!

Ennen meitä – historia havisee kirjan sivuilla

Kiinteistönvälittäjä mainitsi ohimennen jossain vaiheessa kaupanhierontaa, että ”joku toimittaja asui tässä aikaisemmin” ja että ”hänestä on joku kuvakin täältä.” Kauppakirjojen kirjoittamisen yhteydessä selvisi, että joku toimittaja oli ollut Alli Wiherheimo, Kotilieden ensimmäinen ja pitkäaikaisin päätoimittaja. Hän työskenteli lehdessä sen perustamisesta, vuodesta 1922, eläkkeellejäämiseensä vuoteen 1963 asti.

Wiherheimo osti asunto-osakkeen haaveilemaltaan paikalta jo ennen sen rakentamista,  ja asui talon valmistuttua kotiaan kaikkiaan 46 vuotta. Kuva, jota välittäjä hatarasti muisteli, puolestaan löytyy kirjan kannesta.

 

Wiherheimo kirjoitti ja luki työkseen, mutta sen lisäksi hän kirjoitti myös päiväkirjoja. Jälkisäädöksellään hän lahjoitti päiväkirjat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. Ne toimivat fil.toht. Päivi Aikasalon tärkeimpänä lähdeaineistona, kun hän kirjoitti elämäkerran Alli Wiherheimo, Uranaisen sydän.

Ei ole varmaankaan suuri yllätys, että kirja piti hankkia pikavauhtia. Tontut pistivät parastaan, jotta opus saatiin juuri joulun alla tehdyn asuntokaupan jälkeen ajoissa pakettiin ja pukinkonttiin. Ihmeitä tapahtuu, ja kuin suoraan painosta tullut kappale saapui kuriiripostina antikvariaatista jouluksi kotiin.

Jo ennen lukemista piti tietenkin toiveikkaasti selata kuvasivut. Ja kyllä, kyllä vain! Kirjassa on kuin onkin kansikuvan lisäksi pari muutakin valokuvaa tulevasta kodistamme. Tekstistä löytyi vielä paljon lisää asuntoasiaa ja sen lisäksi muitakin mielenkiintoisia yllätyksiä. Kirjaan on valikoitunut tietenkin vain osa, mutta alkuperäisissä päiväkirjoissa olisi varmaan paljon enemmänkin meitä kiinnostavia merkintöjä. Puhumattakaan vanhoista valokuvista. Niitä vasta haluaisinkin nähdä.

Mutta tämä kuva ei ole vanha laisinkaan. Se on otettu eilen.