Avainsana-arkisto: kylpyhuone

Arjen ylellisyyttä

IMG_3079

Aivan aluksi tästä suunniteltiin huonetta yhdelle lapsista. ”Tytön”, ”neidin”, ”palvelijan” tai ”kotiapulaisen” huone, miten sen nyt tahtookin sanoa, näyttää kuvassa ankealta, mutta oli omalla tavallaan myös kodikas ja intiimi. Palvelijanhuoneessa oli jopa oma pikkuruinen wc ja huoneen puolella pesuallas – ylellistä siihen verrattuna, että vähän vanhemmissa asunnoissa palvelijalle saattoi olla varattuna vain nukkumasyvennys keittiössä.

Koska ensimmäinen luonnoksemme  kylpyhuoneen paikasta ei toteutunut, oli luontevaa ottaa tämä sen uudeksi sijainniksi. Vedetkin kun olivat jo valmiina, eikä tila siis oikeastaan tarvinnut kuin pari pientä työvaihetta matkalla kylpyhuoneeksi.

.

IMG_8116

Ensin täytyi purkaa: seinät, lattiat, komerot. Ei sen enempää. Kantavat lattiarakenteet piti saada näkösälle, ja siinä ne sitten olivat.

.

IMG_6983

Näkymä kylpyhuoneesta muualle asuntoon oli avara ja sees. Vähän kuin maanjäristysalue raivaustöiden jälkeen.

.

IMG_8428

Näillä levyillä oli jokin virallinen nimi, jota en enää muista. Idea oli kuitenkin jakaa niiden avulla kylpyhuoneen paino tasaisesti kantaville rakenteille, jotta yläkerta ja alakerta pysyisivät jatkossakin erillisinä tiloina.

.

IMG_8450

Työmaa ei ole työmaa  ilman betonirautaa….

IMG_8457

…eikä rauta mitään ilman betonia.

.IMG_8487

Kaikki valmiina valua varten.

.

IMG_8621

Tämä on kylpyhuonemiehen tosipaikka. Kaatojen on syytä mennä millilleen oikein, ellei mieli peruuttaa lähtöruutuun.  Aika harva tahtoo, mutta joskus sellaisenkin tilanteen eteen joudutaan.

.

IMG_9018

Lattian jälkeen olivat vuorossa seinät ja vesieristeet. Aika hieno väriyhdistelmä turkoosia ja kultaa, josta olisi ajan kanssa ehkä ruvennut pitämään. Tällä oli hauska säikytellä nuorisoa:”Tämän me valitsimme, eikö olekin pirteän näköistä?”

Tästä eteenpäin alkoi syntyä vauhdilla valmista, sillä seuraava pinta oli jo viimeinen kerros, eli laatat.

.

IMG_0563

Tässä ollaan viimein aika lähellä maalia. Betonitaso piipahti pikaisesti paikalla ja palasi takaisin alkulähteilleen. Onneksi se, eivätkä ne lattian kaadot…

.

kuva(69)

Näkymä asunnon läpi ei ole enää ihan yhtä avara kuin maanjäristysvaiheessa, mutta otan tämän kyllä paljon mieluummin. Mustasta seinästä keskusteltiin moniulotteisesti ja useampaankin kertaan. En tahtonut kokonaan kaakeloitua kylpyhuonetta, koska halusin tuoda sinne asuinhuonemaisuutta. Siippa olisi verhonnut seinän isoilla, mustilla laatoilla. Päädyimme kompromissiin, jonka perusteella syntyneeseen lopputulokseen olen niin tyytyväinen, että on melkein epäreilua halventaa sitä kompromissiksi kutsumalla.

Oikealla oleva ovi vie aikuisten makuuhuoneeseen, siihen, jota kiinteistönvälittäjät mielellään kutsuvat master bedroomiksi, mutta joka voisi suomeksi olla vaikka päämakuuhuone. Tärkeysjärjestyksessä ykköstä siitä ei meillä tee koko, vaan nimenomaan juuri tämä oma kylpyhuone.

Täällä ei jyllää pesukone eikä pauhaa kuivausrumpu; täällä nautiskellaan kylpyläiloista. Materiaalit ovat yksinkertaisia, ehkä koruttomiakin, mutta isosta ikkunasta tulviva luonnonvalo tekee tilasta ylellisen bodoaarimaisen. Ilman ikkunaa kylpyhuone olisi aika tavallinen kylppäri.

Jos perheessä olisi pikkulapsia, olisi ammeesta varmasti paljon iloa heillekin. Aika aikaa kutakin: aivan rehellisesti voin myöntää, etten ollenkaan kaipaa tänne kylpyankkoja enkä korokejakkaroita. Ammeeseen mahtuu mukavasti kaksi aikuista ja Alppien verran kylpyvaahtoa, eikä kynttilänjalkakaan jää virattomaksi.

.

kuva(68)

Tämä taitaa olla lempipaikkani koko kodissa.

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Ei yhtä ilman toista

reki

Sanonta kuuluu, että ihminen päättää, Jumala säätää. Jottei ihan lastu laineilla -keinahteluksi menisi, niin on asioita, joista on kuitenkin mahdollista pitää ihan itse huolta, alusta loppuun.

Koska eilinen ei ollut mitenkään nappi maanantai, päätin, että mitä joulukuun numero kakkonen mukanaan tuokaan, niin minä ainakin menen illalla hyvillä mielin nukkumaan seuraavaa päivää ilolla odottaen. Jokainen uusi päivä vie kohti maalia. Edes pikkasen.

Tulihan sitä, kaikenlaista yllätystä tällekin päivälle. Yleensä yllätykset löytyvät paketista, harvemmin menevät sinne. Tämä vastarannanyllätys tosin avataan jo ennen joulua, yhtä varmasti kuin joulupukki on totta.

kuva(23)

Keittiössä on nyt hiukan hankala toimia, mutta pääasia, että kaapit säästyvät lisäpilkuilta ja pölykuorrutukselta kun yläpuolella tehdään kaivauksia.

Aina voi tehdä jotain. Voi ostaa vaikka kalliin ja kiiltävän sisustuslehden, joka on niin painava, että maitolitra on jätettävä ostamatta. Hyvän mielen takia vaikka osteoporoosi…

Remontin loppuvaiheen tuulisuudesta kertoo, että kun kylpyhuoneeseen viimein eilen löydettiin riittävän pitkät suihkuverhotangot (vielä kun löytyisi pitkät suihkuverhot), paljastui tänään niitä asemoidessa kylpyhuonemiehen hienoinen mitoituserhe. Hapanta ja makeaa, sano. Kohtalon vastalahjana sain sähköpostin, joka kertoi odotettujen suihkunurkan ovien vihdoinkin saapuneen myymälään.

Märkätilateeman jatkoksi vielä kalustetoimittajakin soitti ja kertoi kylpyhuonetason aikataulun. Aikaisemminkin se olisi voinut tulla, mutta hyvä kun edes näin. Saisimmekohan herra putkimiehen myös houkuteltua mukaan partyihin?

.

Sivusta seuraten pintakäsittelytyön määrä vaikuttaa pelottavalta jäljellä olevaan aikaan nähden, mutta kun kerran lupaavat, niin uskottava se kai on. En voi oikein mennä hoputtamaankaan. Ahdistuisivat vielä ja saisivat maalisutineuroosin.

Omat nykerrykseni teen urakan ulkopuolisissa töissä, joita riittää niitäkin. Pikkupuuhista syntyy hämmästyttävä määrä positiivista energiaa. Niiden kanssa saan tehdä jonkin asian juuri niin tarkasti ja niin hyvin kuin haluan. Kun työ on kunnolla tehty, siitä on iloa vuosiksi eteenpäin: aina kun silmä osuu tulokseen. Valitettavasti huonosti tehtyyn pätee sama käänteisesti, joten kannattaa vähän etukäteen miettiä mitä ja miten tekee. Muille kuin tekijälle nämä ovat yleensä hitusen vähäpätöisempiä yksityiskohtia, mutta ainahan työ nimenomaan tekijäänsä on kiittänyt.

Illan viimeinen herkku oli erkkerin otsalla oleva kotelo, jonka listoistuksen saumasin kattoon. Kylläpä osasikin tulla siisti ja nätti! Huomenna voisi olla sen viimeinen maalauskerta. Katsotaan. Sitä ohjelmanumeroa kannattaa ehkä myös hiukan säästellä, jos vaikka joskus on taas tarvetta mielialan nostamiselle.

kuva(22)

Ja nämä puolestaan nostavat minut korkeuksiin. Kallisarvoiset rohjut tikapuuni, jotka kirpputorituuri toi  kohdalle juuri, kun en vielä ollut osannut edes kaivata remonttijalkoja, mutta  ihan kohta olisin kaivannut. Tikkaat ovat painavat, mutta sievän sirot ja ennen kaikkea tukevat. Näitä ilman en pärjäisi enää. Sokeripalan ruuvaus kolmessa metrissä  sujuu nykyään kuin tanssi tähtösiltä.

Remontin jälkeen tikkaat saavat kunnon kylvyn ja kunniapaikan. Pitäisikö näille antaa oikein nimi? Melkeinpä. Miehen vai naisen vai Kaino tai Vieno? Sitä miettien ZZZZZzzz…

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Pesunkestävää

Kylpyhuone 10, iso kylppäri, master bathroom, ikkunakylpyhuone, ammekylppäri. Rakas lapsi alkaa vihdoin näyttää kylpyhuoneelta ilman ilmiömäisiä visionäärinkykyjäkin. Tai siltä ainakin minusta tuntuu. Muutama viikko sitten esittelin asuntoa kovin innoissani vanhemmilleni – ”nyt kun se alkaa näyttää jo joltakin”. Yleisössä vallitsi kohteliaaksi tulkittavissa oleva hiljaisuus. Aplodeja odottavalle olisi saattanut tulla aika pitkäksi. Mielikuvitus ei ole dominoivasti periytyvä ominaisuus, päättelin.

Nyt ei tarvitse enää kuvitella seiniä rauniokasoille. Joka seinä on pystyssä, osassa on jopa pintamaali. Koko asunto on edelleen infernaalisen pölyn vallassa, mutta tilanne alkaa helpottua kun kylpyhuoneiden kaakelointi on valmis.

 

kylppärinlattia

Laatoittaja ei ole kiitellyt laattojamme, listojamme, eikä muistaakseni oikein mitään muutakaan. Hän katselee asioita omalta suunnaltaan. Neliönmuotoinen lattialaatta olisi nopeampi laittaa linjaan kuin kuusikulmio, suorataustainen seinälaatta mukavampi kiinnittää kuin syvennyksellä varustettu, muovilista helpompi käsitellä kuin metallinen.  Huolimatta kaikista näistä amatöörimäisistä valinnoistamme, jotka kohtalo on hänen kiusakseen työmaalle paiskannut, työn jälki on erinomaisen kaunista.

Amme tulee asettumaan ikkunan alle, kun kotiin asti pääsee. DHL:n taannoinen aamusoitto sai hetkeksi säpinää aikaiseksi, mutta niin vain amme löysi väliaikaisen sijoituspaikan. Se odottelee kiltisti  toisella puolella kaupunkia työpaikan varastossa. Satakiloista pakettia ei huvita kovin moneen kertaan pyöritellä, joten sen on aika saapua vasta kun kylpyhuone on muuten valmis.

Seinälaattavalintaamme voisi kuvailla jopa teollisuusmaiseksi, mutta sehän meille sopii. Vanha, selkeä arkkitehtuuri on ollut ohjenuoranamme koko remontissa, eikä kylpyhuoneessakaan heittäydytty hempeilemään. Elämänmakua  tulee olemaan muutenkin tarjolla yllin kyllin sitten  kun aikanaan asetumme taloksi.

Laattaa tulee kolmelle seinälle, mutta mitä neljännelle? Maalia, mutta millaista ja minkä väristä? Saa ehdottaa.

 

kylppärinseinä

 

Mieli palaa nähdä valmista lattiaa ja laatoitettua seinää samaan aikaan, mikä ei tietenkään onnistu,  sillä lattia on paketoitu suojaan seinien laatoituksen ajaksi. Jaksaa, jaksaa odottaa, eikä kurkistele suojapapereiden alle ennen aikojaan! Onneksi tätä tuskaa ei tarvitse kärsiä jouluun asti. Toivon.

 

3 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Lisää kaasua, täyttä höyryä!

Kukapa olisi uskonut miten sievästi kaksi suurta, näkemyksen omaavaa visualistia saa valittua sulan hyvän tahdon ja yhteisymmärryksen vallitessa laatat tulevaan kotiinsa?

En puhu puppua. Saattaa olla, että sisustusarkkitehdin läsnäolo ja valikoiman alustava rajaaminen noin kolmeen toimi ukkosenjohdattimena, mutta kylpyhuoneiden ja keittiön välitilan laattojen valintaan ei montaa hetkeä tuhrautunut. Seinälaatat tulevat työmaalle jo huomenna, lattialaatat purjehtivat parhaillaan kontissa kotia kohti.

laatat

Tasojen piti tulla poltettupintaisesta graniitista, mutta epäilin rosoisen pinnan puhtaanapitoa keittiökäytössä. Hautakivikiillotetusta kivestä olimme taas kaikki suloisen yksimielisiä: ei tähän keittiöön. Eikä lasiakaan. Betoni on haaveeni jo kymmenen vuoden takaa ja kelpasi kaikille, joten sillä taidamme mennä.

Mitäs kaikkea muuta tunnin palaverissa arkkitehdin kanssa nuijittiin? Amme! Se on nyt valittu ja tilattu. Keittiökaappien väristä ja materiaalista pitää vielä hiukan keskustella. Ruskeaksi petsatun koivun lisäksi vaihtoehdoksi tarjotaan mustaa – ellei sitten mustaa, tai ehkä kenties jopa mustaa! Voi pojat. Puhu tässä nyt noille rastaanmunanturkoosista.

Keittiössä on siis vielä pientä haastetta värien kanssa, mutta kodinkoneiden valinnassa enemmän kuin ”pientä”.

Kaikkea on olemassa. Kuten esimerkiksi tiskikone, jonka luukku avautuu sormella kopauttaen. Itse itsensä puhdistava uuni on itsestäänselvyys. Ja sitten on tietenkin höyryuuni.

Vielä viikko sitten en ollut edes kuullu höyryuunista. Nyt olen oppinut senkin edestä. Jos miestäni ja arkkitehtia on uskominen, sellainen kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan remontoijan ostoslistalle. Ja niin kuuluu luonnollisesti lämpölaatikkokin, jossa lautaset voi lämmittää juuri oikean asteisiksi. (Toimisikohan se talvella villasukkien lämmittimenä? Voisiko sillä myös hautoa luomumunista tipuja?) Hauduttamiseen, leipomiseen, höyryttämiseen ja vesihaudetta korvaamaan höyryuuni olisi kuulemma ainakin onnen omiaan. Kannattaisiko siis uhrata yksi kaappi sille, vaikka vähän epäilyttääkin? Yhteen aikaan piti jokaiseen uuteen taloon rakentaa leivinuuni, jota ei lopulta kukaan koskaan käyttänyt…

No, tämä ei ainakaan savuta.

Mutta rajansa sentään kompromisseillakin. Kun mikrouunin, lämpölaatikon, kiertoilmauunin ja höyryuunin lisäksi rakas teknokraattini esitti metrin levyistä keittotasoa työpöydälle, oli korkein aika ilmaista mielipiteeni selkeän ymmärrettävästi: ”Täs-tä  ei  tu-le  ti-la-us-ra-vin-to-laa.” Toimiva, linjakas, hyvinvarusteltu keittiö siitä silti tulee. Emmeköhän pärjää 60 senttiä leveällä tasolla.

Varsinainen riemu oli tajuta vielä tässä vaiheessa, että taloyhtiön kaasuverkko on yhä toiminnassa. Asunnon nurkassa jurottava kaasuputki siis vain odotti käyttöön pääsyään. Huomisen jälkeen induktiotasot ja kaasupullot voi unohtaa suunnitelmista: meille tulee maakaasu. Se on juhlaa.

Työmaalla käy lähipäivinä vilske. Pintoja tasoitetaan ja pohjamaalataan. Ikkunapenkkien kunnostus on alkanut. Seiniä levytetään. Olohuoneessa seisovat vieretysten kaasumiehen putket ja putkimiehen kaasut aamua odottamassa.

Vaan miten kummassa päätetään kodinkoneet?

6 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized