Avainsana-arkisto: purkaminen

Eespäin

IMG_6466

Purkutyöt ovat täydessä käynnissä. Etukäteen moneen kertaan mietityt ja veivatut ajatukset saavat hiljalleen näkyvän muotonsa reaalimaailmassa. Tässä vaiheessa ei enää pyörretä päätöksiä, eikä myöskään kaduta niitä. Tästä eteenpäin toteutetaan, ei katsella taaksepäin.

Tai ehkä ihan vähän voi vilkaista historiaakin, tulevaisuus mielessä. Tuo suloinen rastaanmunansininen väri paljastui puretuista ruokasalin kylmäkaappien ovista. Sama väri on ollut myös puulistoituksissa, jotka kiersivät huoneen muitakin kaappeja ja suojasivat kulmia. Voisin helposti ottaa haalean turkoosinsinisen tulevien keittiökaappien väriksi muistona menneestä, mutta muutenkin silmää miellyttävänä sävynä.

Kuvassa alustana kukkivat päivänkakkarat ovat vielä yksi tapettikerros lisää palvelijanhuoneesta. Uskomatonta, mutta totta.

 

purku1

Viistoista kylmäkaapeista ei ole enää kuin muisto jäljellä. Surettaa, mutta tämä on järjen äänen tekemä valinta. Kaapit olivat käsittämättömän epäkäytännölliset, veivät tilaa ja niiden välinen lippa vielä kaiken lisäksi pimensi huonetta. Ei muuta kuin katse eteenpäin.

purku2

Takka ja lattiat on suojattu kovalevyllä ja pahvilla purkutöiden myllerryksiltä…

purku2

…eikä se ole ollenkaan liioittelua. Meillä on makuuhuoneessa rakennusteline!

Toimivat liesi ja astianpesukone, jotka asunnosta jäivät yli, löysivät viime tipassa uudet kodit, mikä tuotti aivan erityistä iloa. Käyttökuntoisen laitteen kaatopaikalle vieminen tuntuu mahdottoman vastenmieliseltä maailmassa, jossa kaikkea on jo valmiiksi liikaa, ja jossa aivan erityisen paljon liikaa on jätettä.

Loppukin irtain ansaitsee paikkansa: sängynraato toimii ylimääräisen oven kanssa työmaan kirjoituspöytänä, vanhat kylmälaitteet palvelevat työntekijöitä vielä remontin ajan, ja jopa edellisten asukkaiden jälkeensä jättämä poppikone on käytössä. Se osallistuu rytmimusiikkipanoksellaan vahvasti purkutyömaan tunnelman nostattamiseen.

Onneksi alakerran asukkaat ovat muuttaneet kesäksi datshalle. Keleistä riippumatta mökkeilymotivaatio lienee heillä erityisen korkealla tänä vuonna.

4 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Kesäkuussa alkaa lämmetä

 

phuone

Peukkuja on pidetty ilmeisen aktiivisesti, sillä taloyhtiö näytti viimein vihreää valoa remontille. Jippii ja kiitos!

Hauskuushan ei silti vielä pääse alkamaan, sillä taloyhtiön hyväksyntä tarkoittaa vasta sitä, että voimme jättää rakennuslupahakemuksen rakennusvirastoon. Toukokuu on kierähtänyt kesäkuuksi, emmekä todellakaan ole ainoita viraston lupaluukulla lappu kädessä jonottavia. Lisäksi virastossa ajetaan sisään uutta ATK-järjestelmää, joka sitten joskus tulevaisuudessa nopeuttaa hakemusten käsittelyä. Tällä hetkellä vaikutus valitettavasti on vielä päinvastainen. Toisaalta nyt voi viimein alkaa tehdä edes jotain, eli purkutöitä. Eikä sekään ole ihan pieni työmaa.

On tätä odotettukin. Toinen tyttäristä lausui taannoin lakonisesti, että hän ehtii muuttaa kotoa opiskelemaan ennen kuin asunto on valmis. Samoihin aikoihin erehdyin miettimään ääneen minne haluaisin eläkepäiviksi asettua. (Kyseessä on niinkin ajankohtainen haave kuin arviolta noin 20 vuoden kuluttua realisoituva elämänvaihe.) Se oli kuin sormen työntämistä liian syvälle omaan sieraimeen. ”Ai miks? Toi asuntohan valmistuu just sopivasti. Pääset muuttamaan sinne”,  lohkoi pienempi prinsessa. Juupelis juu. Ainakin sarkasmin taidossa on saatu oppia jo varhaisella iällä.

Mustalaisleiri on joka tapauksessa pakannut kimpsunsa ja kampsunsa taas yhdestä osoitteesta kasaan ja tehnyt kuten herrasväki entisaikoina: lähtenyt maalle kesänviettoon. Vara-asunto kaupungissa on tyhjennetty, siivottu ja ovi takana suljettu. Kolmeen osoitteeseen ripoteltu omaisuus on siirtynyt pääasiassa kahteen, mikä toivottavasti helpottaa arjen hallintaa edes hiukan. Paitsi tietenkin sitten kesämökille kulkeutuu osa… Eli mikään ei oikeasti siltä osin tule muuttumaan ihan pian. Hukassa on ainakin kaikki, joka asia ja lisäksi luultavasti myös loput.

Yksi ehdottoman positiivinen seuraus matkalaukkuelämästä on ollut: ei tee  v ä h ä ä k ä ä n  mieli hankkia  m i t ä ä n  uutta esinettä tai vaatekappaletta. Päin vastoin. Minulle on puhjennut akuutti tavara-allergia.

Sen lisäksi remontin viivästyminen on aiheuttanut vakavaa henkistä tyhjäkäyntiä. Sitä on pitänyt lievittää puuhastelemalla sijaistoimintojen parissa. Siksi esimerkiksi maalaisresidenssin puutarha kokee kummia, kuusiosainen pirttikalusto luo nahkaansa ja harrasteauto on vailla verhoiluaan.  Normaaleista kotipuuhista, kuten ruokahuollosta, siivouksesta ja pyykkäämisestä huolehtimisen lisäksi ainakin ruumis – sielusta en lupaa mitään – piipahtaa päivittäin myös työpaikalla. Elämään saa tarvittaessa, katsokaas, ruuhkaa ja vilskettä jopa ihan ilman remonttia!

Ja se on ihanaa.

 

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Kaappihumppaa

Koska projektiamme on ennen meitä remontoitu varsin maltillisesti, mitä nyt vähän tapetoitu ja maalailtu, on keittiössä jäljellä vielä alkuperäisiä yläkaappeja. Ulkonäkö on tässä iässä niillä jo mitä on, mutta siitä huolimatta ne ovat ehjät, tukevat, puiset kaapit. Talteen. Talteen huolimatta urakotsijoiden viistoista hymyistä.

    IMG_4409

Kunnia ammattilaisille, mutta purkaja on purkaja eikä mikään kaapinhalaaja. Kaikki, mikä on tarkoitus säästää, on syytä irrottaa itse ja kuljettaa turvaan pois työmaalta.

Kahdessa kaapissa oli selvät ripustukset yläosassa, mutta kuvan oikeassa reunassa olevassa ei näkynyt minkäänlaisia ulkoisia kiinnityksiä. Sen sisällä on ollut aikoinaan kaasumittari, tai paremminkin tämä kaappi on ollut kaasumittarin ympärillä, koska yläosassa ei ole taustalevyä ollenkaan. On vain kiviseinä.

Päätin aloittaa irrottamisen helpoimmasta, eli vasemmassa reunassa olevasta pikkukaapista. Ensin piti saada irti kahta kaappia yläreunasta yhdistävä hylly. Se oli naulattu paikalleen varsin epäystävällisesti kaappien sisänurkista. Mutta mihin ei sorkkarauta sovi, siinä auttaa kuminuija. Siispä nuijin enemmittä hempeilyittä rimalevyhyllyn ylös ja irti.

.

kaasukaappi

Kaasumittarikaappi ylähyllyn poistamisen jälkeen.

Tässä vaiheessa pikkukaappi jo liikkui kun heijasin sitä alareunasta. Yläreunan kiinnikkeiden lisäksi kaappi oli kiinni vain alareunan parilla naulalla. Suoraan alaspäin kohdistuvaa painoa kaapit ovat kantaneet ilmeisen hyvin, mutta ulos suuntautuvaa vetämistä ne kestivät heikosti.

Koska touhuilin asunnolla yksikseni, kaapille piti kehittää laskeutumisalusta. Onneksi kirjalaatikoita on jäljellä vieläkin muutama. Kirjallisuudella oli sanamukaisesti  kohottava vaikutus, kun kitkuttelin sorkkaraudalla kaapin  irti seinästä – jopa hiukan liukkammin kuin olin suunnitellut. PUM! Loppu hyvin kuitenkin.

kaappi2 kaappi1

Kaappi ennen irrottamista, kaappi irrottamisen (=hallitun putoamisen) jälkeen. Painetun sanan mahtia ei pidä milloinkaan aliarvioida.

.

takaa

Näin onnettomilla nauloilla kaappi oli alareunastaan kiinni.

.

ripustus

Eikä yläreunankaan kiinnitys mahdottoman tukevalta näytä. Hyvin ovat kaapit silti tehtävänsä hoitaneet.

Kaapintakaisen seinän kautta pääsin taas kurkistamaan menneisyyteen. Keittiön yläkaappien sijainti osittain sisäikkunoiden edessä on sattunut silmäääni alusta asti. Se on näyttänyt virheeltä muuten linjaakkaassa arkkitehtuurissa. Nyt paljastuneesta seinästä voikin päätellä, että vaikka kaapit ovat alkuperäiset, ainakaan kaikki niistä eivät ole alkuperäisillä paikoillaan.

.

alaosa

.

Kaapin alareuna alkoi siitä, mihin vihreänkukertava välitila päättyy. Vaakasuora raita seinässä korkeudella, jolle puinen nurkkalistakin päättyy, viittaa vahvasti siihen, että kaapin sijasta seinässä on tuossa kohdassa ollut aiemmin jotain muuta. Välitilan muovipinnoite on luultavasti vuoden 1964 remontista, jonka vihreitä jäänteitä versoo vähän sieltä sun täältä muualtakin asunnosta.

Kaapin alkuperäisyyttä puolustaa sen takaseinän teksti, johon puuseppä on kirjoittanut kaapin määränpään tietoja. Samanlaisia merkintöjä olen tavannut aiemminkin keittiökaapeissa, eteisnaulakoissa ja muissa vanhojen talojen kiintokalusteissa.

.

katu

.

Kaasumittarikaapin kiinnitysmysteerikin selvisi. Kaapin yläreunassa on samanlaiset kannakkeet kuin muissakin kaapeissa, mikä paljastui kun kilkuttelin sitä reunoistaan irti seinän maalikerroksista. Kaappi liikkui sen verran, että kannakkeen ääriviivat tulivat tasoitekerroksen alta esille. Muidenkin kaappien kiinnikkeet ovat luultavasti olleet alunperin siivosti piilossa, mutta siirtämisen yhteydessä ne on jo  jätetty seinän pinnalle. Kaasukaappi irtoaa siis aikanaan ihan samalla tekniikalla kuin muutkin: ulospäin kampeamalla.

Irrottamani kaappi painoi kokoonsa nähden hämmästyttävän paljon. Saisin helposti isommatkin kaapit yksikseni irti seinästä, jopa laskeutumaan turvallisesti kaunokirjalliselle kiitoradalleen, mutta siihen niiden matka sitten tyssäisi. Kuivan kesän orava naisekseen joutunee tunnustamaan rajansa. Malttaisinkohan antaa miehen tuntea itsensä tarpeelliseksi? Ehkä…

Tarpeellista olisi  ainakin muistaa toimittaa työmaalle paketti laastaria tai peräti ensiapupakkaus. Rapatessa roiskuu, sorkkaraudan kanssa lipsuu.  Remontointi vaatii luovaa ongelmanratkaisua, mutta joka lipsahduksesta ei välttämättä selviä pelkällä kekseliäisyydellä.

.

sormi

Tällä kertaa pehmopaperi ja pakkausteippi toimivat vallan mainiosti. Ex tempore -laastarista ei puutu kuin Muumin kuva.

4 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized