Täydenkuun alla

Lomaviikko vierähti idyllisissä lunnonmaisemissa, joista paluun ankeutta lievitti uteliaisuus työmaan tilanteesta. Ja olihan siellä työmaa paikallaan. Kuvat näyttävät aika lohduttomilta, mutta yksi tärkeä virstanpylväs on saavutettu: purkutyö on ohi. Jonkin verran purkumoskaa on yhä sisällä, mutta listakauhistus on pätkitty ja viety pois. Huoneita voi hyvällä tahdolla alkaa jo hahmottaa. Tai ainakin osaa niistä… Makuuhuone-eteinen-kylpyhuone -linja on kieltämättä vielä hiukan liian avoin mielikuvan muodostamista varten.

.

Tein lattialta entisen keittiön paikalta pienen rakennushistoriallisen löydön. Se on proppu, puinen proppu. Kannake ruuveineen on pitänyt keittiökaappia seinässä ja modernin muovipropun esi-isä taas kiinnittänyt ruuvin seinään. Kaikkea sitä oppii kun roskia tonkii. Laitoin pienen aarteeni tarkasti talteen. Joudun vielä jonain päivänä perustamaan romutieteellisen kotimuseon.

.

Hallista/ruokailutilasta on nyt auennut näkymä tulevaan keittiöön. Kantava palkki on näkyvissä kokonaisuudessaan. Työtaso liesineen tulee sen jatkoksi, jääkaappi, tiskipöytä ja -kone tason oikeaalle puolelle. Vasemmalta tulevat aukeamaan ovet kahteen makuuhuoneeseen.

.

Tämä näkymä sulkeutuu aikanaan. Tilaan rakentuu ainakin käytävää, keittiötä, makuuhuonetta, siivouskomeroa ja vaatekomeroa.

.

Ylemmän kuvan perällä näkyy tämä keittiön vanha kylmäkomero. Siitä tullee kahdella ikkunalla varustettua vaatesäilytystilaa makuuhuoneen yhteyteen. Vasemmassa ylänurkassa on vanhan kaasumittarin paikka. Sotajoulun 1942 satunnainen kaasuntulo kuvassa näkyvistä putkista aiheutti Wiherheimon kodissa muutoksen aaton aikatauluun, kun perunoiden kypsyminen kesti monta tuntia. Perunoita kuitenkin oli, oli kuusi, piparkakkuja, pala kinkkua, lanttulaatikkoa, sata grammaa makeisiakin ja suurena herkkuna riisipuuroa. ”Lisäksi Alli iloitsi sakeasta sumusta, joka Allin mielestä tuntui Jumalan lahjalta Suomelle ja Helsingille. Joulu oli täydenkuun aikaa, ja sumu tuntui suojaavan uhkaavilta pommituksilta.” (Päivi Aikasalo, Uranaisen sydän.)

Kaukana olivat ajatukseni pommikoneista, kun heinäkuisen taysikuun alla itse eilen nautin kuunsillan kauneudesta Saaristomerellä.

Miten etuoikeutettuja me saammekaan olla, me suomalaiset vuonna 2014.

Varsinainen Jerusalemin hävitys

Tästä paljon pahemmaksi ei enää työmaalla maisema muutu. Tavallaan nyt ollaan jopa menossa jo parempaan suuntaan, sillä riuskat rikkomisen ammattilaiset ovat ahkeroineet purkujätettä asunnnosta kadulle käsipelillä tahtia neljä könsikästä/työpäivä/siirtolava + kolme tonnin suursäkkiä. On mahtanut jaffaa kulua. Nortille polttamiseen on tuskin jäänyt aikaa, tuskin ollut suurta haluakaan.

Muutama purettavaksi ruksattu seinä vielä kököttää pystyssä, mutta nyt ollaan jo selvästi yli puolenvälin. Työmaalla on varsin siistiä siihen nähden miten paljon on tapahtunut – tai sitten aurinkolasini vain ovat kovasti ruusunpunaiset. Rappukäytävä joka tapauksessa on lähes luonnottoman siisti kotioven takana odottavaan erämaanäkymään verrattuna. Vain hienoinen työmaan kivipölyn tuoksu kertoo tarkkanenäiselle, että yhdessä asunnossa tapahtuu ihmeitä.

 

Olohuoneen säkkimeri on kadonnut tykkänään.

.

Listahuone (ent. ruokailuhuone, pian makuuhuone) on saavuttanut maksimaalisen täyttöasteen. Toisaalta asunnon listatkin ovat nyt sitten jotakuinkin siinä. Ja elleivät ole, niin lisää mahtuu heti kun huoneen viimeinenkin purettava seinänpätkä kaatuu.

.

Ovikaruselli on enää muisto vain. Muistoihin hyvästi jääköön. Tästä eteenpäin tämä tila on nimeltään KEITTIÖ.

.

Asunnon ainoasta alkuperäisestä makuuhuoneesta ruokailuhuoneeseen johtanut ovi löytyi piilostaan seinän sisältä. Karmit otetaan irti ja ne siirtyvät huoneen toiselle seinälle korvaamaan entistä, vain 70 senttiä leveää kulkuväylää. Puuttuva ovi on säilynyt vintillä tallessa ja kunnossa.

.

Ruokailuhuoneen kylmäkaappien purkamisen jälkeen ikkunan yläpuolen tiiliseinä paljastui samalla tavalla viistetyksi kuin muissakin kahdessa kadunpuoleisessa pikkuikkunassa.

.

Tällaisia tekstejä löytyy asunnosta sieltä täältä. Hyvä että löytyy, sillä esimerkiksi tämän seinän takana on naapurin keittiö. Ilman huomautusta paahtoleivälle saattaisi jonakin aamuna laskeutua ei-toivottu leka.

.

Tosin lekanheiluttajalla näyttävät olevan refleksit kunnossa: kun yhden reippaan ojennuksen jälkeen seinän sisältä paljastuu odottamatta vesiputki, ei seuraava isku enää osu samaan kohteeseen ennen vesien katkaisua.  Putkimies saapuukin paikalle sopivasti huomenna. Toivotan talon asukkaille pitkää pinnaa ja vahvaa rakkoa. Tiedossa on kuuden tunnin vesikatko.