Avainsana-arkisto: remontti

Kerran vielä, pojat!

kuva(14)

Korjausliike on suoritettu oikeaan suuntaan, mutta turhan reippaalla otteella. Parempaa kohti silti menossa! Seuraavan kerran jo osuu. Tämä homma on pienestä kiinni ja silmä on armoton mittaväline.

Tänään on tapahtunut nyanssien viilauksen lisäksi raskaita asioita. Meillä on nyt keittiössä tasot. Pienimmän betonitason kantoi yksi mies,  mutta hän olikin aikamoisen harteikas kaveri. Seuraavaa kokoa toi kaksi kaverusta ja kolmannen kuljetti taukoja välillä pidellen ylös kolme, nosti paikoilleen viisi miestä. Leveyttä tasolla on 800, pituutta 2400 ja paksuutta 40 millimetriä. Betonisten pihalaattojen painoon vertaamalla voi sellaisia joskus kanniskellut jotenkin hahmottaa tason huomattavaa massaa.

Taas ollaan isoa askelta lähempänä valmista asuntoa. Tasot ovat massiiviset, mutta hienot – massiivisen hienot, voisi sanoa.

Huomenna on hulinapäivä, kun sähkömies, putkimies, mahdollisesti kaasumies ja joka tapauksessa vakituiset remonttimiehet ovat kaikki työmaalla. He tosiaan ovat jok’ikinen miehiä. Koko pian viiden kuukauden rupeaman aikana täällä on ollut vain yksi nainen töissä. Työmaa  oli silloin purkuvaiheen jälkeisestä kaoottisuudestaan huolimatta siistimpi kuin koskaan sen jälkeen.

Kirjoitan ehkä joskus kokemuspohjalta enemmänkin naisen paikasta remontissa, mutta juuri nyt pitää latautua huomisen haasteita varten. Edessä voi olla ihan mitä vain, kun hella-liesiosastoa asennetaan alapuolella paikoilleen samaan aikaan kun yläpuolella kiinnitetään liesituuletinta kattoon,  vesiä, kaasuja ja sähköjä kytketään ja jossakin välissä vielä maalataan lattiaakin. Jokohan saataisiin ainakin kylmälaitteet käyttöön?

4 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Päämäärä

Pikkunippelipuuhastelujen lomassa iso kuva on välillä unohtua. Se, mitä kohti sinnikkäästi pinnistellään, näyttää suunnilleen seuraavanlaiselta:

 

pohja

Osa ovista tulee aukeamaan eri tavalla kuin tässä kuvassa, jonkin paikka on vaihtunut, jokin seinä on aavistuksen toisin, mutta melko tarkastit tuon näköinen koti meillä pitäisi reilusti alle kahden kuukauden kuluttua olla.

Usko on ajoittain ollut koetuksella, mutta kun katsoo miltä alkutilanne näytti, niin ymmärtää, että ihan sormia napsauttamalla tuo taikatemppu ei suju. Purkamista on jäljellä vieläkin, vaikka tavaraa on lähtenyt jo tonnitolkulla.  Valppaus on valttia, sillä virheisiin ei nyt oikein olisi aikaa eikä jaksamista purkamis-, rakentamis- eikä kunnostusrintamalla. Kaikkea kolmea on tarjolla samaan aikaan.

Tämän hetken suurin huoli kohdistuu – mikä yllätys  – oviin, joista ei pulaa pitänyt oleman. Ei tavallaan ole nytkään, mutta saranoista on. Tarina on pitkä ja kertomisen arvoinen, mutta ehkä teen sen joskus myöhemmin, kun tuorein tuska on hellittänyt.

Mitähän huominen tullessaan tuo?

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

The devil’s in the details

aukotToinen näistä oviaukoista on oikean levyinen.

Lomaviikon mittaisen poissaolon aikana meille on noussut uusia seiniä ja kasvanut kaksi huonetta. Samalla keittiö on saanut ääriviivansa. Makuuhuonekin tekee eroa käytävästä. Asunnon vanhat seinät ovat jo enimmäkseen silkoisen sileät, samoin kuin melkein koko katto.

Näin smoothisti ei kuitenkaan ihan kaikki ole mennyt. Heinäkuu on nihkeä työkuukausi, kun työnjohto lähtee lomille, sijainen hyppää kesken kaiken kehiin, ihmisiä ei saa kiinni, tiedonkulku tökkii ja työmotivaatiokin saattaa kenties käyttäytyä käänteisesti elohopean taivaita tavoittelevaan liikkeeseen verrattuna.

Sattuuhan sitä kaikenlaista muutenkin, mutta  heinäkuun hautovissa helteissä tavalliset ongelmat tiivistyvät kuin aamukaste postilaatikon kanteen.

Oli hyvä, että kävimme työmaalla, sillä siellä oli seikkaillut useammankinlaista työmaahuhua liittyen kiintokalusteisiin, lattiapintoihin, katon alaslaskuihin ja sähköjen paikkoihin. Sähkömies oli juuri aloittamassa tekemistensä paikkailua – väärän tiedon pohjalta.

No jaa. Mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut – paitsi vanhalle parketille, jota ei nyt enää saa uusien seinien alta nostettua talteen. Urakoitsijalle kyllä kertyy hiukan enemmän tekemistä, kun joutuu vuoroin rakentamaan uutta, vuoroin purkamaan sitä.

Ovet vaativat eniten tarkkuutta. Yhtään uutta ovea emme halunneet, koska nimenomaan niitä meillä on valmiiksi. Ennen purkuvaihetta merkitsimme säilytettävät ovet sekä teipeillä oviin että numeroimalla pohjapiirustuksiin ovet ja niiden paikat.

Nyt kun purkutavaraa on viety vintille, on rakentajan murheena paikallistaa karmit, mitata ne ja tehdä niille oikeat aukotukset oikeisiin kohtiin. Enpä todellakaan haluaisi olla se, joka joutuu pelaamaan tuota jättiläisdominoa!

On onni, että ainakin kaikki nämä asiat on kirjattu ja allekirjoituksin vahvistettu urakkasopimukseen.

Jos jonkin neuvon omaa sopimustaan ruuvaaville kertyneellä kokemuksella antaisin, niin sen, että pikkuseikkoja ei ole olemassakaan. Kaikki mahdollinen ja mahdoton on syytä saattaa mustaa valkoisella -muotoon, koska jälkeenpäin on turha esittää tarkennettuja toiveita. Tai voi niitä esittää ja ne voidaan melko varmasti myös toteuttaa, mutta tietenkin lisätöinä lisätyöhintaan. Loogista, koska urakoitsija on laskenut tarjouksensa sen mukaan mitä asiakas on alunperin toivonut ja mistä on sovittu. Asiakkaasta ”pikkuhomman” lisätyöhinnoittelu sen sijaan voi tuntua vähemmän loogiselta.

Heinäkuu hönkäilee näillä tunneilla viimeisiään. Alkaa elokuu ja mekin palaamme taas vakituisesti kotikulmille.

katto

Mökillä olemme nikkaroineet mielemme mukaan, ja pikkasen maaliakin on sudittu sisällä ja ulkona. Itse tekeminen on mukavaa ja vapaa-ajanasunnolla pakotonta, mutta ammattityön arvostus kyllä kasvaa tässä samalla kohisten.

Erityisesti ihailen remonttityömaan mukavaa pintakäsittelijäparia, joka tekee työnsä priimasti (työn jälkeä selvästi itsekin arvostaen), huolehtii työmaan siisteydestä aivan huomattavan hyvin ja tekee myös töitä, joita tarkalleen ottaen juuri heidän ei tarvitsisi tehdä.

Ovat muuten virolaisia – sitä yleisimmin parjattua rakentajakuntaa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Vedenjakajalla

vedenjakaja

.

Joulu tuli meille tänä vuonna näin pian juhannuksen jälkeen.  Aatto oli eilen, kun remontin purkuosuus päättyi  siivoukseen. Vihoviimeinen purkaja kasasi vielä illansuussa harjan ja rikkalapion kanssa vihoviimeisiä murskerippeitä suojapahvien päältä kadunvarren vihoviimeiselle purkujätelavalle.

Varsinainen juhlapäivä koitti tänään, kun rakennuslupa kuin tilauksesta ilmaisi itsensä. Nyt voi rakentaminen alkaa ihan joka kohdassa asuntoa.

Luvan myötä meiltä katosi huolilistalta yksi jännitysmomentti, mutta niin se teki urakoitsijallakin: tämän remontin on pysyttävä aikataulussa, jotta seuraava pääsee alkamaan ajallaan. Rakennusvirastossa on ollut tavallista pahemmat ruuhkat ja lupien odotusajat ovat venyneet.  Luvan viivästyminen olisi tehnyt pahaa jälkeä aikatauluille.

Joka päivä tapahtuu. Pelkästään purkujätteen häviäminen oli pieni juhla, mutta pintojen suoristuminen ja pohjamaalaus saavat kriisialueen näyttämään hetki hetkeltä enemmän taas asunnolta. Hävittäminen on ohi, uuden tekeminen alussa.

Näen varmasti tilanteen valoisampana kuin vähemmän piirustuksia pyöritelleet, sillä vaikka olin itse jo sunnuntaina pelkkänä intona työn edistymisestä, tunnusti tytär tänään, että hänestä asunto näytti sillloin niin kamalalta, että melkein itketti. Aika hiljaisia olivat muutkin paitaressut.

Useimmat työmaan nähneet ovat tosiaan kuvailleet sitä lohduttomaksi, mutta minusta joka iltapäivä töiden jälkeen ovesta sisälle astuminen on kuin lahjapaketin avaisi. Se on hyvällä tavalla jännittävää. Ja vaikkei uskoisi, niin yhä vieläkin asunnosta löytyy terveisiä menneisyydestä. Tänään ilmastointikanavasta putkahti eristeeksi tungettuja sanomalehtiä lauantailta 8.12. 1979

 

tarina

Rahtilaiva Malmin haaksirikko oli aikanaan niin iso uutinen , että kirjoituksen nähtyäni muistin hatarasti tapauksen silloisesta nuoresta iästäni huolimatta.

Tulevat polvet eivät valitettavasti tule kokemaan  samanlaista löytämisen iloa.  Hormeihin ei nimittäin  tällä kertaa ole tarkoitus sulloa uutisia – vaikka kieltämättä suuri osa päivittäisestä informaatiovirrasta pimeään paikkaan kuuluisikin…

 

 

 

4 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Varsinainen Jerusalemin hävitys

Tästä paljon pahemmaksi ei enää työmaalla maisema muutu. Tavallaan nyt ollaan jopa menossa jo parempaan suuntaan, sillä riuskat rikkomisen ammattilaiset ovat ahkeroineet purkujätettä asunnnosta kadulle käsipelillä tahtia neljä könsikästä/työpäivä/siirtolava + kolme tonnin suursäkkiä. On mahtanut jaffaa kulua. Nortille polttamiseen on tuskin jäänyt aikaa, tuskin ollut suurta haluakaan.

Muutama purettavaksi ruksattu seinä vielä kököttää pystyssä, mutta nyt ollaan jo selvästi yli puolenvälin. Työmaalla on varsin siistiä siihen nähden miten paljon on tapahtunut – tai sitten aurinkolasini vain ovat kovasti ruusunpunaiset. Rappukäytävä joka tapauksessa on lähes luonnottoman siisti kotioven takana odottavaan erämaanäkymään verrattuna. Vain hienoinen työmaan kivipölyn tuoksu kertoo tarkkanenäiselle, että yhdessä asunnossa tapahtuu ihmeitä.

 

olkkarityhjä

Olohuoneen säkkimeri on kadonnut tykkänään.

.

listat

Listahuone (ent. ruokailuhuone, pian makuuhuone) on saavuttanut maksimaalisen täyttöasteen. Toisaalta asunnon listatkin ovat nyt sitten jotakuinkin siinä. Ja elleivät ole, niin lisää mahtuu heti kun huoneen viimeinenkin purettava seinänpätkä kaatuu.

.

sokkelo

Ovikaruselli on enää muisto vain. Muistoihin hyvästi jääköön. Tästä eteenpäin tämä tila on nimeltään KEITTIÖ.

.

ovi

Asunnon ainoasta alkuperäisestä makuuhuoneesta ruokailuhuoneeseen johtanut ovi löytyi piilostaan seinän sisältä. Karmit otetaan irti ja ne siirtyvät huoneen toiselle seinälle korvaamaan entistä, vain 70 senttiä leveää kulkuväylää. Puuttuva ovi on säilynyt vintillä tallessa ja kunnossa.

.

purku4

Ruokailuhuoneen kylmäkaappien purkamisen jälkeen ikkunan yläpuolen tiiliseinä paljastui samalla tavalla viistetyksi kuin muissakin kahdessa kadunpuoleisessa pikkuikkunassa.

.

jää

Tällaisia tekstejä löytyy asunnosta sieltä täältä. Hyvä että löytyy, sillä esimerkiksi tämän seinän takana on naapurin keittiö. Ilman huomautusta paahtoleivälle saattaisi jonakin aamuna laskeutua ei-toivottu leka.

.

putki

Tosin lekanheiluttajalla näyttävät olevan refleksit kunnossa: kun yhden reippaan ojennuksen jälkeen seinän sisältä paljastuu odottamatta vesiputki, ei seuraava isku enää osu samaan kohteeseen ennen vesien katkaisua.  Putkimies saapuukin paikalle sopivasti huomenna. Toivotan talon asukkaille pitkää pinnaa ja vahvaa rakkoa. Tiedossa on kuuden tunnin vesikatko.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Eespäin

IMG_6466

Purkutyöt ovat täydessä käynnissä. Etukäteen moneen kertaan mietityt ja veivatut ajatukset saavat hiljalleen näkyvän muotonsa reaalimaailmassa. Tässä vaiheessa ei enää pyörretä päätöksiä, eikä myöskään kaduta niitä. Tästä eteenpäin toteutetaan, ei katsella taaksepäin.

Tai ehkä ihan vähän voi vilkaista historiaakin, tulevaisuus mielessä. Tuo suloinen rastaanmunansininen väri paljastui puretuista ruokasalin kylmäkaappien ovista. Sama väri on ollut myös puulistoituksissa, jotka kiersivät huoneen muitakin kaappeja ja suojasivat kulmia. Voisin helposti ottaa haalean turkoosinsinisen tulevien keittiökaappien väriksi muistona menneestä, mutta muutenkin silmää miellyttävänä sävynä.

Kuvassa alustana kukkivat päivänkakkarat ovat vielä yksi tapettikerros lisää palvelijanhuoneesta. Uskomatonta, mutta totta.

 

purku1

Viistoista kylmäkaapeista ei ole enää kuin muisto jäljellä. Surettaa, mutta tämä on järjen äänen tekemä valinta. Kaapit olivat käsittämättömän epäkäytännölliset, veivät tilaa ja niiden välinen lippa vielä kaiken lisäksi pimensi huonetta. Ei muuta kuin katse eteenpäin.

purku2

Takka ja lattiat on suojattu kovalevyllä ja pahvilla purkutöiden myllerryksiltä…

purku2

…eikä se ole ollenkaan liioittelua. Meillä on makuuhuoneessa rakennusteline!

Toimivat liesi ja astianpesukone, jotka asunnosta jäivät yli, löysivät viime tipassa uudet kodit, mikä tuotti aivan erityistä iloa. Käyttökuntoisen laitteen kaatopaikalle vieminen tuntuu mahdottoman vastenmieliseltä maailmassa, jossa kaikkea on jo valmiiksi liikaa, ja jossa aivan erityisen paljon liikaa on jätettä.

Loppukin irtain ansaitsee paikkansa: sängynraato toimii ylimääräisen oven kanssa työmaan kirjoituspöytänä, vanhat kylmälaitteet palvelevat työntekijöitä vielä remontin ajan, ja jopa edellisten asukkaiden jälkeensä jättämä poppikone on käytössä. Se osallistuu rytmimusiikkipanoksellaan vahvasti purkutyömaan tunnelman nostattamiseen.

Onneksi alakerran asukkaat ovat muuttaneet kesäksi datshalle. Keleistä riippumatta mökkeilymotivaatio lienee heillä erityisen korkealla tänä vuonna.

4 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Koko komeus, kaikki kauheus

Tästä voisi joku sanoa, ettei se ainakaan pahempaan suuntaan voi muuttua. Vakuutan että voi. Sen sijaan useammankin kerran kuultu kommentti ”täällä pitää remontoida ihan kaikki” pitää tismalleen kutinsa. Katsokaa vaikka itse:

 

 

3 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Valittu!

karuselli

Suureksi ilokseni voin ilmoittaa, että urakoitsija on valittu, suunnitelmia viimeistellään hiki hatussa juhannusviikon pikkupakkasilla ja rappukäytäviin ilmaantuneet laput vakuuttavat, että täällä tehdään nyt remonttia, pahoittelut häiriöstä.

Urakoitsijan valinnan ratkaisivat lopulta entiset näytöt samankaltaisista projekteista samalla alueella sekä tekijän tunnettu nimi. Toinenkin loppumetreillä mukana ollut yritys olisi varmaankin saanut työn kunnialla loppuun, mutta tämä ihan varmasti. Epävarmuustekijöiden minimointi oli tällä kertaa valttia kaikkien koettujen koukeroiden jälkeen.

Maanantaina ruuvailimme työpäivän päätteeksi vinon pinon vetimiä, painikkeita ja heloja talteen remontin alta. Tänään lajittelimme ovia tarpeellisiin, tarvittaviin, säilytettäviin ja hävitettäviin. Ja ovia – Luoja paratkoon – niitä riittää enemmän kuin kukaan uskoisi. Kaikkein pahimmassa ovikarusellissa asunnon keskellä on tällä hetkelllä kaksitoista korkeaa alaovea ja viisi matalaa yläovea. Periaatteessa meillä pitäisi siis olla mistä ottaa kun tulevien huoneiden ovia kaivataan, mutta leveys, avautumissuunta ja kunto huomioon otettuna meillä olikin jo miettimistä. Tämän ovimeren omistajina emme nimittäin kovin hanakasti ole hankkiamassa enää uusia uksia kaupasta. Eiköhän näillä pärjätä. Vintiltä löytyy lisää.

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Miten urakoitsija valitaan?

Täysin remontoitavan asunnon ostopäätöksen jälkeen tärkein päätös on remonttiurakan tekevän yrityksen valinta. Omien voimien rajallisuus tuli tunnustettua onneksi jo ennen nimien kauppakirjaan raapustamista. Tuttavapiirissä remontin kokonaan ostamista vähän kummasteltiin, koska ”onhan sitä tapetteja ennenkin itse seinään saatu”. Paikan päällä käyneet eivät ole palanneet asiaan. Vaikka neliöitä ei ole rajattomasti, on joka kohta huolenpitoa vailla. Tulee kovin pieni ja voimaton olo. Pelkästään remontin vaiheiden aikataulujen yhteensovittamisessa olisi amatöörillä hyvin pian sormi suussa.

Ensimmäinen ja luonteva urakoitsijanilmaisin on arkkitehti. Hänen kontaktinsa ovat koeteltuja ja hyväksi todettuja. Hän suositteli silti etsimään urakkakilpailuun muitakin tekijöitä, jotta ei turhaan synny epäilyksiä suosikkijärjestelmästä jonkun muun kuin työn tilaajan eduksi.

Puskapuhelinta, referenssejä ja yritysten taustoja vertailemalla valikoitui viisi hyvää ehdokasta, joilta urakkatarjousta pyydettiin.

Ensin piti tietenkin olla paperilla aika tarkasti mitä tahdomme tehtäväksi, millä materiaaleilla ja koska. Tarkkuudesta esimerkkinä voin kertoa, että esimerkiksi kylpyhuoneen kaakelikoko piti tietää jo nyt. Tottahan se on, että mosaiikin asentaminen eroaa oleellisesti 15 x 15 cn laatasta, mutta enpä olisi tullut sitä itse vielä tässä vaiheessa ajatelleeksi.

Yksi firma ei antanut tarjousta, koska oli jo täystyöllistetty, toinen totesi urakan olevan liian suuri heille, mutta kolme jäljelle jäänyttä jättivät tarjouksensa määräaikaan mennessä.

Seuraavassa vaiheessa istuttiin arkkitehdin ja urakoitsijoiden kanssa neuvottelupöytään, jonka ääressä sorvattiin urakan ehtoja tarkemmiksi samalla kun arkkitehti oman kokemus- ja vaatimustasonsa pohjalta kysellen kartoitti urakoitsijoiden kykyä hoitaa työ laadukaasti ja aikataulussa  valmiiksi. Ne olivat aika tiukkoja keikkoja, enkä ihan  joka hetki kadehtinut haastateltavien osaa ruuvipenkissä.

Yksityiskohdat hierottiin lopulta kahden urakoitsijan kanssa allekirjoitusta vaille valmiiksi.

Entten tentten…

Vaakakupissa painaa päätöstä tehdessä muukin kuin hinta. Tunteella ei päätetä, mutta sekin huhuilee taustalla. Tarjoukset eivät myöskään ole täysin identtiset: toinen yritys sisällyttää tarjoukseensa enemmän tarvikkeita  kuin toinen, toisella taas työ suoritetaan hiukan eri tavalla kuin toisessa firmassa, ja niin edelleen. Aikataulut sentään ovat molemmilla samat, luottotiedot kunnossa, suositukset samoin. Tässä vaiheessa ei oikeastaan huvittaisi sanoa kummallekaan enää ei, mutta emme me kyllä oikein kahtakaan urakoitsijaa voi ottaa.

Ajat ovat meidän eduksemme nyt sellaiset, että hyviä vaihtoehtoja onneksi on tarjolla, joten ei tästä päätöksenteon tuskasta varsinaisesti kannattaisi valitttaa. Muistissa on sekin aika, kun työvoimapulassa kärvistelevällä alalla rakentamisen ammattilaiseksi kelpasi kuka tahansa, joka erotti sahan vasarasta. Se ei todellakaan ollut rakentamisen kultakautta muuten kuin määrässä laskien.

Mutta nyt sitten sitä isoa päätöstä pusertamaan. Huh.

 

 

 

4 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Kesäkuussa alkaa lämmetä

 

phuone

Peukkuja on pidetty ilmeisen aktiivisesti, sillä taloyhtiö näytti viimein vihreää valoa remontille. Jippii ja kiitos!

Hauskuushan ei silti vielä pääse alkamaan, sillä taloyhtiön hyväksyntä tarkoittaa vasta sitä, että voimme jättää rakennuslupahakemuksen rakennusvirastoon. Toukokuu on kierähtänyt kesäkuuksi, emmekä todellakaan ole ainoita viraston lupaluukulla lappu kädessä jonottavia. Lisäksi virastossa ajetaan sisään uutta ATK-järjestelmää, joka sitten joskus tulevaisuudessa nopeuttaa hakemusten käsittelyä. Tällä hetkellä vaikutus valitettavasti on vielä päinvastainen. Toisaalta nyt voi viimein alkaa tehdä edes jotain, eli purkutöitä. Eikä sekään ole ihan pieni työmaa.

On tätä odotettukin. Toinen tyttäristä lausui taannoin lakonisesti, että hän ehtii muuttaa kotoa opiskelemaan ennen kuin asunto on valmis. Samoihin aikoihin erehdyin miettimään ääneen minne haluaisin eläkepäiviksi asettua. (Kyseessä on niinkin ajankohtainen haave kuin arviolta noin 20 vuoden kuluttua realisoituva elämänvaihe.) Se oli kuin sormen työntämistä liian syvälle omaan sieraimeen. ”Ai miks? Toi asuntohan valmistuu just sopivasti. Pääset muuttamaan sinne”,  lohkoi pienempi prinsessa. Juupelis juu. Ainakin sarkasmin taidossa on saatu oppia jo varhaisella iällä.

Mustalaisleiri on joka tapauksessa pakannut kimpsunsa ja kampsunsa taas yhdestä osoitteesta kasaan ja tehnyt kuten herrasväki entisaikoina: lähtenyt maalle kesänviettoon. Vara-asunto kaupungissa on tyhjennetty, siivottu ja ovi takana suljettu. Kolmeen osoitteeseen ripoteltu omaisuus on siirtynyt pääasiassa kahteen, mikä toivottavasti helpottaa arjen hallintaa edes hiukan. Paitsi tietenkin sitten kesämökille kulkeutuu osa… Eli mikään ei oikeasti siltä osin tule muuttumaan ihan pian. Hukassa on ainakin kaikki, joka asia ja lisäksi luultavasti myös loput.

Yksi ehdottoman positiivinen seuraus matkalaukkuelämästä on ollut: ei tee  v ä h ä ä k ä ä n  mieli hankkia  m i t ä ä n  uutta esinettä tai vaatekappaletta. Päin vastoin. Minulle on puhjennut akuutti tavara-allergia.

Sen lisäksi remontin viivästyminen on aiheuttanut vakavaa henkistä tyhjäkäyntiä. Sitä on pitänyt lievittää puuhastelemalla sijaistoimintojen parissa. Siksi esimerkiksi maalaisresidenssin puutarha kokee kummia, kuusiosainen pirttikalusto luo nahkaansa ja harrasteauto on vailla verhoiluaan.  Normaaleista kotipuuhista, kuten ruokahuollosta, siivouksesta ja pyykkäämisestä huolehtimisen lisäksi ainakin ruumis – sielusta en lupaa mitään – piipahtaa päivittäin myös työpaikalla. Elämään saa tarvittaessa, katsokaas, ruuhkaa ja vilskettä jopa ihan ilman remonttia!

Ja se on ihanaa.

 

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized