Avainsana-arkisto: remonttiväsymys

Tapahtukoon

_MG_7100

Wiherheimon ruusutapetit, jostakin kaukaa.

Niinhän siinä kävi, kuten aina käy, kuten minua varoitettiin, kuten osasin jo hetken aikaa uumoilla. Että asunto ei ole määräpäivään mennessä valmis. Eivät ne ikinä ole, sanovat kokeneemmat.

Eipä masennuta tästä. Tapahtuu kuitenkin koko ajan. Valokuvaa yleistilanteesta ei nyt tule kahdestakaan syystä. Ensinnäkin on niin pimeää, ettei kuvaamisesta tule mitään. Ulkona vallitsee syyssynkkyys ja sisällä taas keltaiset työmaavalot valaisevat lähinnä vain roinan peitossa olevaa lattiaa. Siihen liittyykin toinen kuvattomuuden syy: tuleva kotimme näyttää ala-asteikäisten telttaretkitantereelta En suostu ottamaan niin masentavan rumaa kuvaa, en enää tässä vaiheessa.

Pääasia kuitenkin on, että tapahtuu.

Jalkalistat: paikalla, osittain kiinni. Kulmalistat: paikalla, laitetaan kiiinni kun keretään. Kodinkoneet: kaikki työmaalla, varsinaiset vitsaukset jättiläislaatikoineen, aina tiellä. Amme: voisi olla hyvä keskustelunherättäjä noinkin, nurinpäin makuuhuoneessa. Lämmityspatterit: osa maalattu ja saatu toimintaan. Sähkörasiat, katkaisimet: laitetaan, laitetaan! Kiintokalusteet: melkein kaikki tuotu tänään työmaalle. Kodinkoneitakin valtavampi vitsaus. Työtasot: Luoja tietää. Ledivalaisimet: kahta vaille kaikki paikoillaan. Valkokangas: kumma kyllä saatu tuotua sisälle ilman nosturia. Ikkunapenkit, smyygit: enimmäkseen pohjamaalissa. Vesikalusteet: lähes kaikki työmaalla, suihkunurkka tulee kun ennättää. (Tehtaan tulipalo osui ikävään saumaan.) Suihkut ja yksi allas paikoillaan. Ovet: ei puhuta niistä…

Jos jossain vaiheessa on aiemminkin ollut stressinpoikasta ilmassa, niin tällä hetkelläpä sitä vasta onkin. Jokainen nyt tehty asia jää näkyviin. Jokainen  nyt tehty virhe siirtää valmistumista, samoin jokainen puuttuva kaluste, osa, maali, putkenpätkä.

Tällä erää on suunnitelmissa, että reilun viikon kuluttua ainakin osa asunnosta olisi valmis. Ei kuulosta mielestäni ihan mahdottoman vaativalta toiveelta. Mutta viimeistely on hidasta ja pieniä yllätyksiä tulee yhä.

En osaa oikein ajatella miltä mahtaa tuntua, kun työmaa joskus pakkautuu laatikoihinsa ja karavaani jatkaa seuraavaan kohteeseen. Kohtaako psyykkinen romahdus ja tyhjyyden tunne? Muuttuuko elämä merkityksettömäksi, kun kotioven takana ei soi sirkkeli, ei laula poravasara? Luultavasti samoilla höyryillä jatketaan vielä sisustamispuuhat, mutta onhan tämä ollut sellainen rupeama, että jonkinlainen henkinen krapula on odotettavissa. Toivottavasti se ei ainakaan osu pahimpaan joulunaikaan. Silloinhan muutenkin tyypillisesti iskee paniikki ja suorituspaine ja itkupotkuraivari ponneaineenaan kaamosmasennus ja perunalaatikko, joka EI IMELLY!

Ei. Tuohon en kyllä lähde. Nyt ei jaksa edes kiukutella.

IMG_6189Puhkeaisit jo kukkaan taas, pian.

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized