Työmaa on siivottu. Kolme naista ahkeroi koko päivän, niin että remonttipölyt, roiskeet ja mäiskeet saivat varmasti kyytiä. Siinä sivussa laattamies hoiteli välitilan kuntoon ja minä juoksin kaupungilla hankkimassa koukkuja ja valaisimia kylpyhuoneisiin.
Asunto on nyt puhdas, mutta ei varsinaisesti valmis edelleenkään. Siivotusta ja rakennustarvikkeista tyhjennetystä asunnosta vain pääsee nyt näkemään mitä pitää vielä fiksailla. Perjantaina on tarkoitus tehdä ns. narinalista. Se tarkoittaa sitä, että tilaaja tai hänen edustajansa tarkastaa asunnon, kirjaa puutteet ja toimittaa niistä listan urakoitsijalle. Sen mukaan urakoitsija hoitaa hommansa loppuun, minkä jälkeen tehdään vielä katselmus, jossa työ toivottavasti julistetaan lopullisesti valmiiksi.
Siivottuun asuntoon oli ihana tulla, mutta puhdas, kalustamaton ympäristö on tosiaan aika paljastava. Yksi ikiliikkuja on jalkalistojen maalaus. Kun jalkalistat ovat kunnossa, pitää korjata vähän seiniinkin osunutta listamaalia piiloon. Ja kun seinä on kunnossa, onkin jalkalistaan lipsahtanut roike seinämaalia. Sitä korjatessa ja seinää varoessa listamaalia valahtaa lattian puolelle, jne. Prosessi olisi kiehtovaa seurattavaa (kuin ruohon kasvaminen), ellei sattuisi tapahtuman omassa asunnossa. Tätä kiertokulkua eri vaiheissaan on nähtävissä vähän joka seinällä.
Pari nopeaa sisäänhengitystä tuli vedettyä myös silloin, kun näin uuden uutukaiset keittiökaapit ensi kertaa pölyvapaina. Oikein hyvät muuten, mutta vaaleanharmaiden maalipisaroiden tähtisumu ovien alareunoissa ja sokkeleissa tuli ei-toivottuna yllätyksenä. Lattiamaalia.
Lakkapintaisia ovia taas kirjoo seinämaalipisarointi siellä, missä ei ole peräti ihan reilua siveltimenjälkeä. Ootratun oven vauriot tiesin jo etukäteen. Ne syntyivät, kun saranafiaskoa korjattiin reippain ottein. Kittiä oli siellä sun täällä, minkä kittaaja korjasi hiomalla pakkelit pois – toki samalla myös koristemaalauksen, jota luuli lakaksi.
Täällä on tehty paljon hyvinkin. Olisi epäreilua väittää muuta. Tämä loppuvaihe vain tuntuu kestävän ja kestävän, eikä kahdestaan asuntoa pakertaneilla remontoijillakaan ole tainnut enää mielenkiinto taivaita tavoittella.
Takaiskujen jonoon tälle viikolle merkitään vielä toisenkin betonitason osoittautuminen epäkurantiksi. Kylpyhuoneen taso lähtee perjantaina takaisin valmistajalle, tämän toisen kohtalosta en ole onnistunut saamaan keneltäkään vastuulliselta inahdustakaan irti.
Tänään oli vähän huono päivä. Ei kuitenkaan niin huono, että olisi itkettänyt.
Plussapuolellakin on asioita: 1) Asunnosta on edelleen tulossa hieno. 2) Suojien alta paljastunut takka on yhä ihana. 3) Luulen, että eteisen valaisin löytyi tänään. 4) Kaikki on valmista sähkömiestä varten. 5) Kaasumies on tavoitettu ja treffit sovittu. 6) Uuni toimii ja vaikuttaa erinomaiselta.
Huomenna vaikka iloisia sisustusmietteitä. Ei täällä ikuisesti näin minimalistisesti eletä.
Pikkasen maalia 