Avainsana-arkisto: sisustusarkkitehti

Suunnittelupalaveri

Vietimme taannoin vilkkaan parituntisen sisustusarkkitehtimme toimistolla.

On ilo asioida sellaisen ihmisen kanssa, joka suhtautuu työhönsä vakavasti, kunnianhimoisesti ja ammattitaidolla, mutta samalla myös rennosti. Asiallinen, mutta idearikas aivoriihi kuvaisi varmaankin istuntoa parhaiten.

Ajauduimme Sisustusarkkitehtitoimisto Kari Lappalaisen oven taakse alunperin hiukan puolivahingossa. Jo ennen asunnon ostamista oli selvää, että tästä remontista emme omin voimin selviä. Pilkunpedantteina meillä molemmilla laatuvaatimukset ovat kohtalaisen korkeat, mutta kokemusta sisustusarkkitehtien palveluista pyöreä nolla. Tarvitsimme kokeneempien suosituksia. Kari Lappalaista suositteli kauniisti sanottuna ”vaativa” asiakas, joten jos he ovat päässeet yhdessä onnellisesti maaliin, niin epäilemättä pääsisimme mekin.

Jo ensimmäisellä tapaamisella asunnolla Kari mainitsi, että hänen mittakaavansa työssään on milli. Millintarkkuus asuntoremontissa kuulostaa minusta oikein sopivalta. Asunto itsessään on ajalle tyypillisesti vähän vino sinne sun tänne, mutta juuri siksi se vaatiikin tunnollisuutta. Kokeneen arkkitehdin asiakkuutta  puolsi myös satojen saneerauskohteiden kautta kertynyt tuntuma luotettavista rakentajista, mikä  todennäköisesti loppupeleissä säästää sekä  hermoja että mammonaa.

Emmekä me nyt niin kauhean kaukana näkemyksissämme vanhan säilyttämisestäkään olleet. Suunnittelija kenties vain painottaa hiukan enemmän toimivuutta kuin hattaraisissa unelmissaan kauneusarvojen arkea sulostuttavaan voimaan lujasti uskova asiakas.

Saattaa siinä tietysti piillä totuuden siemen, että pelkkä kaunis kaariovi ei välttämättä riitä, kun kuuden hengen talvitakkeja ja -kenkiä yritetään sovitella tyylikkääseen, mutta toimimattomaan eteiseen… Sanoin silti painavan sanan rakkaiden kaarieni puolesta sen verran uskottavasti, että niiden säilyttämiseksi tehdään kaikki voitava.

Tässä vaiheessa tärkeintä on suunnitella niin perusteellisesti, että jälkikäteen ei tarvitse jossitella. Valmiin lopputuloksen pitää olla paras mahdollinen, ja siihen pitää päästä ilman puolivälissä remonttia mieleen juolahtaneita mullistavan loistavia ideoita. Nimenomaan niitä en halua matkaa mutkistamaan.

Projekti etenee omaan majesteetilliseen tahtiinsa kohti seuraavaa palaveria. Ei hätiä mitiä.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized

Pohjat puntarissa

Myyty asunto on nyt kokonaisuudessaan tyhjä ja pahin muuttostressi ohi. Iso kiitos kaikille urakkaan osallistuneille! Perun puheeni ”kevyesti matkustamisesta” ja tunnustan faktat: on sitä romua kertynyt ihan tarpeeksi – ja reilusti ylikin.

Seuraavaksi fokus siirtyy takaisin remonttisuunnitelmiin. Mitään ei ole vieläkään lyöty lukkoon. Ne neljä luonnosta, jotka saimme juuri ennen joulua, ovat suunnitelmien pohjana joka tapauksessa edelleen, ja tässä ne nyt sitten ovat, plussineen ja minuksineen.

A. Ensimmäinen ja kallein ehdotus. Hyvää on meidän mielestämme vessojen määrä, keittiön paikka (joka olikin oma toiveemme, kröhöm) ja kelvollinen määrä kaappitilaa. Mikä ei oikein miellytä meitä, niin yhden ikkunan uhraaminen kylpyhuoneelle vs. ikkunaton makuu-/työhuone. Murhetta aiheuttaa myös alkuperäisten arkkitehtonisten yksityiskohtien keilaaminen eteisestä ja hallista.

B. Tämä on A-luonnoksen kanssa suunnilleen samanhintainen ehdotus, ja monelta osin myös samantyyppinen. Erinomaista on kodinhoitohuone, mutta makuuhuoneita jää näin vähemmän kuin olisi ideaalia meille. Tässä on heikkoutena myös se, että niin sanottuun keittiöportaaseen olisi käynti päämakuuhuoneen kautta. Keittiöporrasta on kuitenkin käytettävä esimerkiksi kun viedään roskat, mennään kellariin, vintille tai kattoterassille. Ja taas itkettää pääsisäänkäynnin eleganttien kaarien kohtalo.

C. Njoo-o… Kyllä… Mutta vaatehuoneen kautta ulos makuuhuoneesta? Ei kai nyt kuitenkaan. Sitä paitsi edes yksien pariovien on säilyttävä. Tämä on hinnaltaan huokeampi kuin kaksi edeltäjäänsä, mutta suihkujakin on sitten tarkalleen yksi, ja molemmista vessoista käynti suoraan keittiöön. Kompromissien kanssa taiteiluahan tämä tietysti väistämättä on.

D. Viimenen luonnos on edullisin ehdotus. Siinä ei ole merkittäviä muutoksia alkutilanteeseen. Keittiö on alkuperäisellä paikallaan, kaksi vessaa ennallaan, hallin ja salin välillä oleva kaappiseinä sellainen millaiseksi se on rakennettukin. Lasipariovineen se onkin kyllä kaunis, mutta jättää toisaalta hallin pimeäksi. Alunperin työhuoneena olleen päämakuuhuoneen pariovet on poistettu, samoin salin toisella puolella olevaan alkuperäiseen ruokailuhuoneeseen vieneet pariovet.  Keittiön vieressä olleen palvelijanhuoneen pikkuruinen wc on myös purettu, kuten myös muutamia kaappeja, minkä ansiosta sokkeloinen käytävä on vähän selkiytynyt.

Tässä on hyvää, että paljon alkuperäistä säästyisi ja makuuhuoneet pysyisivät isoina. Heikkoudet ovat toisaalta myös painavia: keittiöön ei  mahdu ruokailemaan ja mahdollisiin ruokapöydän paikkoihin taas on toivottoman pitkä matka; keitiöpuolelle mennään kapean pullonkaulan kautta hallista;  yksi makuuhuone jää taas puuttumaan.

A:n, B:n, C:n ja D:n yhdistelmistä totuus varmasti lopulta löytyy tavalla tai toisella. Asunnossa on paljon ikkunoita ja vähän kantavia rakenteita, joten mahdollisuuksia onneksi on runsaasti. Pyörittely jatkuu.

29.1.2014

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Luonnoksia

Odotetut, toivotut ja luvatut sisustusarkkitehdin luonnokset putkahtivat kuin putkahtivatkin pikatoimituksena sähköpostiin perjantaina. Toimistolla on nähty ihan varmasti ylimääräistä vaivaa, jotta saimme piirustukset joulunpyhiksi mietittäviksemme.

Toivelistamme oli niin pitkä, että kaiken toteuttaminen on sula mahdottomuus, mutta toivoahan silti aina voi. Ihannetilanteessa saisimme uuden kylpyhuoneen, kodinhoitotilat, keittiö vaihtaisi paikkaa ja meille tulisi viisi makuuhuonetta, joiden lukumäärä ja käyttötarkoitus voisivat tulevissa elämänvaiheissa muuttua. Kaikki tilat olisivat luonnollisesti avaria, valoisia ja toimivia. Ja tietenkin asunnon hillityn porvarischarmin pitäisi säilyä.

Optmistisesta asenteesta huolimatta jonkin verran rajoitteita on pakko tunnustaa: ikkunoiden määrä, asunnon neliöt ja rajoitteista tylsin, eli budjetti. Arkkitehdin suunnitelmissa olikin kolmen eri hintaluokan vaihtoehdot. Kallein oli onneksi meille muutenkin sopimattomin. Pohjakuva tuntui hassulta, ja päämakuuhuone oli epämieluisassa paikassa. Edullisin taas ei tuonut ratkaisua oikein mihinkään nykytilanteen ongelmaan, eikä ylipäätään muutenkaan muuttanut pohjakuvaa. Jäljelle jäi kaksi keskikallista vaihtoehtoa, joita yhdistelemällä luultavasti löytyy sopiva kompromissi.

En viitsi edes näön vuoksi puhua halvemmasta vaihtoehdosta, koska halpaa tämä ei nyt kyllä mitenkään tule olemaan.  Pelkästään vesipisteiden siirtäminen on kovin kukkarollekäyvää puuhaa. Alkuperäiskunto asunnossa tarkoittaa myös alkuperäisiä sähköjohtoja sekä niihin aikojen saatossa tehtyjä lisäyksiä, korjauksia ja muutoksia, sanalla sanoan virityksiä. Tilanne on tällä hetkellä se, etten lataisi edes kännykkääni noilla sähköillä.

Sähköjen uusimista taas voi harkita vasta sitten, kun on tiedossa mitä missäkin tilassa tulee tapahtumaan. Nyt emme tiedä edes missä seinät tulevat olemaan. Se sentään on selvää, että seiniä kuitenkin jatkossakin on. Alakerran naapuri kertoi, että joku edeltävä omistaja on remontoinut heidän huoneistostaan lähes kaikki väliseinät pois. Varmaan avaraa, mutta ei oikein toimi neljän teinin perheessä…

Edessä on iso savotta ja paljon päätöksiä, joita ei enää kesken remontin voi perua. Kovin tunteillekäyvääkin tämä remontin suunnittelu kaikin puolin on. Ensireaktio luonnokset nähtyäni oli ihan puhdas ”Voi EI!” Nyt niistä on sentään löytynyt jo paljon hyvääkin.

Meillä on ollut aikamoinen vauhti päällä asunnon kanssa. Ostotarjous siitä tehtiin vasta viikko sitten, ja nyt ollaan jo melkein keittiökaappeja valitsemassa.  Taitaa olla aika pitää kunnollinen tuumaustauko ja laittaa suunnitelmien plussat ja miinukset huolella pinoon.

22.12.2013

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Sisustusarkkitehti – parisuhteen peruskivi

Tänään aamu alkoi raikkaalla tunnetuuletuksella, kun miespuolisen tulevan asukkaan kanssa kävimme läpi odotuksiamme kodin kunnostuksesta. Lyhyen mutta töyssyisehkön automatkan aikana kävi selväksi, että päätöksemme hankkia remonttiin jo alkuvaiheessa ammattiapua oli täysin oikea sekä remontin että perherauhan toteutumisen kannalta. Edes tästä Suurten Linjojen Mies ja Pienten Nyanssin Nainen olivat samaa mieltä remonttikohteen ulko-ovelle saavuttuaan.

Aamuhämärissä tutkimme sisustusarkkitehdin kanssa ruttuista pohjapiirrosta, arvioimme lattiaa, erinäisiä toiveita ja mahdollisuuksia. Reilun tunnin tuumailujen jälkeen olimme jo paljon viisaampia. Työtä tulee olemaan. Tarvitaan lupia, hakemuksia ja ilmoituksia; purkamista, rakentamista ja suunnittelua; monen eri alan ammattilaisia. Arkkitehti näki kuitenkin asunnossa saman hyvän kuin mekin: paljon ikkunoita, kaupunkinäkymää, pohjassa varaa monenlaiseen. Alkuperäiset ovet nähtyään hän ilmoitti ykskantaan: ”Ovet jäävät.” Sitä mieltä mekin olimme alusta asti. Kun yli 80-vuotiaat ovet ovat tänne asti toimineet moitteettomasti, niin ainakaan me emme ole ne, jotka lukevat niille madonluvut. Ovet ovat kauniit ja hyvät. 1930-luvun ikkunat, joista olen ollut hiukan huolissani, saivat myös varauksettomasti puhtaat paperit. Iso helpotuksen huokaus!

Arkkitehdin käynti antoi muutenkin ihmeesti luottamusta siihen, että kaikki tulee lopulta menemään hyvin. Asunto oli aamuvalossa ystävällisempi kuin ennen, ja ensimmäistä kertaa siinä oli jo vähän oman kodin tuntua.

Päivän asuntoasiat eivät loppuneet vielä aamun suunnittelupalaveriin. Vasta tänään oli nimittäin varsinainen kaupantekopäivä. Joulun lähestyminen pitkine pyhineen pisti vipinää toimiin, jotta pääsisimme mahdollisimman pian vuoden vaihduttua varsinaisen remontin kimppuun. Myyjäpuoli on ollut tosi ystävällinen päästäessään meidän jo mellastamaan kuin omassamme, vaikka kauppa ei ole vielä ollut edes virallinen.

Mutta nyt se on! Pientä säädöntarvetta ilmeni karvan verran ennen sovittua kaupantekoaikaa kun muistin, että varainsiirtoverokin olisi pitänyt maksaa ja ottaa kuitti mukaan. Kultainen pankkihenkilöni hoiti onneksi asian lennossa puhelinsoitolla, ja kaikki tarvittava oli hoidossa oikealla kellonlyömällä. Nimet saatettiin kauppakirjoihin molemminpuolisen tyytyväisyyden vallitessa.

Saimme avaimet ihanan sydämelliseltä laajan suvun edustajalta, jonka perheestä on niillä parketeilla astellut useampi sukupolvi. Oli kiva kuulla tarinoita asunnon edellisistä omistajista, joita onkin tähän mennessä ennen meitä merkitty osakekirjaan vain kahdesti. Siinä kodissa on siis viihdytty pitkään. Jos seiniin voi tarttua hyvää karmaa niiden sisällä  eletyistä vuosista, niin kuulemamme perusteella sitä tulevasta kodistamme ei ainakaan puutu.

Seuraava tärkeä päivä on perjantai, kun toiveissa on saada ensimmäiset arkkitehdin luonnokset ihmeteltäväksi. Peukut sille, että toive toteutuu!

19.12.2013

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized