Avainsana-arkisto: tahdon

Perhe

sydän

Tänään on tärkeä päivä kotimme remontissa, mutta täysin eri mittakaavassa päivän tärkeys on Suomen ihmisoikeuksille. Siksi tämä työmaa-aiheen ohittava ja ylittävä puheenvuoro.

.

Minun perheeni tänään ei ulkoisesti ole sellainen, millaiseksi sen nuorena aikuisena kuvittelin. Se ei myöskään näytä siltä kuvalta, joka useimpien suomalaisten henkisille verkkokalvoille heijastuu, kun puhutaan perheestä: isä, äiti, kaksi vaaleatukkaista lasta, bonuksena koira. Eikä se ole sekään mittava kokoelma saman katon alla eläviä sukulaisia, joka agraariyhteiskunnassa muodosti perheen.

Vaikka ei käynyt niin kuin kauan sitten kuvittelin, ovat asiat juuri nyt kuten hyvä on. Perheeseemme tänään kuuluu kaikkine pää- ja sivuhenkilöineen väkeä enemmän kuin laki sallii (anteeksi sanavalinta) mutta mitä sitten? Ei ole keneltäkään pois, että lapsilla on elämänsä iloja ja suruja jakamassa useampi aikuinen. Eivät he kärsisi siitäkään, että niitä olisi vain yksi. Kokemuksesta tiedän, että yhden aikuisen lapsiperhe on myös täysivaltainen, hyvä ja onnelllinen perhe.

Oli aika, jolloin avioero oli paitsi etenkin naiselle taloudellinen mahdottomuus, myös häpeä sekä aikuisille – taas korostetusti naiselle – että myös lapsille. Tarjolla oli kaksi huonoa vaihtoehtoa, joista usein valittiin kurjassa liitossa eläminen. Sen katsottiin silloin olevan lapsenkin etu, mikäli sellaista tultiin ajatelleeksi. Kaikkien osapuolten onneksi ajat, asenteet ja lait ovat sittemmin muuttuneet inhimillisemmiksi.

En usein tuo esille perheemme olevan ”uusperhe”. Mitäpä kenellekään kuuluu miten perheemme on syntynyt? Lapsilla on useita erilaisia perhekokoonpanoja, mutta mitä sekään muille kuuluu? Jos johonkin niistä – tai ainoaan – sattuisi kuulumaan kaksi samaa sukupuolta olevaaa aikuista, mitä sekään toisille kuuluisi? Uusperheet, sateenkaariperheet, ydinperheet, adoptioperheet… Mihin näitä määritelmiä tarvitaan?

Jospa olisimme kaikki variaatiot perheitä vain. Erilaisia, samanlaisia, tasa-arvoisia. Pääasia on, että lapsilla on pysyvästi edes yksi turvallinen, rakastava aikuinen elämässään. Mitä useampi, sitä parempi.

Kaikilla ei ole yhtään. Tämän tietäen, tässä yhteydessä, sukupuolesta puhuminen on puhtaasti moraalitonta. Sukupuolella ei pitäisi olla mitään merkitystä, kun puhutaan rakkaudesta, huolenpidosta, velvollisuuksista, oikeuksista tai muista universaaleista ihmisyyden alueista.

Käyttipä järkeä tai tunteita, en mitenkään näe kuin yhden tavan äänestää. Äänestäkää tänään ihmisoikeuksien puolesta, arvoisa eduskunta, olkaa hyvä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized