Avainsana-arkisto: takka

Kolmetoista ei ole epäonnen luku

kuva(37)

Aamulla edellisen illan lohduttoman vesisateen oli voittanut valkeus. Se oli laskeutunut ääntä pitämättä yön aikana taivaasta kuin 20 senttiä paksu raskas huopapeite. Yksi lapsista kävi lumiukkopuuhiin, yksi pakkaamaan, yksi raivaamaan tietä auki autolle ja yksi harrasti.

Meillä on onni muuttaa vähän kerrallaan. Yhtä suurta the Muuttopäivää ei ole suunnitteilla, joten tavaroiden siirto keskittyi nyt vain muutamiin isoihin kappaleisiin. Oli siinäkin.

Eikä huonekalujen sijoittelu pelätysti ole todellisuudessa yhtä yksioikoista kuin suunnitelmissa. Tarvitaankohan vielä tässäkin ammattiapua?

Suuria yllättäjiä oli sohva, jonka poimimme melkein vahingossa mukaan hämmentävän epävakaan nettimyyjän epäonnistuneen tapaamisen jälkeen. Harvoin olemme olleet näin tyytyväisiä mönkään menneistä kaupoista. Jopa tämän ”vahinkosohvan” aiemmin aneemiselta näyttänyt väri toimii kuin olisi varta vasten tänne valittu. Näin onnekkaita sattumia harvoin osuu kohdalle.

Kalustamisessa kohdatuista haasteista vaikenen tänään kuin muuri. Nyt keskitytään iloisiin asioihin.

Meitä on nyt ensimmäistä yötä kaikki kuusi saman katon alla uudessa kodissa. Sänkyjä on puolelle joukkiosta, mutta patjat ja petivaatteet sentään kaikille.

Amme suoritti onnistuneesti ensiesiintymisensä tositoimissa, muuttopäivän ravitsemuspuolesta huolehti lähiravintola. Meillä on ruokapöytä ja siihen riittämiin tuoleja, sohva ja matto ja nojatuoleja ehkä vähän yli tarpeenkin. Osa astioista on kaapeissa, osa laatikoissa, osa toisaalla käytössä, jotain hankkimattakin. Vaatekaapit, työpöydät ja sängyt kaikille on kuitenkin toimitettava paikalle pikimmiten. Nekin ovat enimmäkseen jo olemassa.

Kyllä tämäkin tästä.

kuva(36)

Lucian päivänä kynttilät syttyivät meillä takan otsalle.

Tätä näkyä ja tätä hetkeä olen odottanut toteutuvaksi kauan.

Siinä se  nyt on, tässä tämä hetki, kun tasainen unenpuhina täyttää kodin.  Ihan niin kuin pitikin.

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Ennen meitä – historia havisee kirjan sivuilla

Kiinteistönvälittäjä mainitsi ohimennen jossain vaiheessa kaupanhierontaa, että ”joku toimittaja asui tässä aikaisemmin” ja että ”hänestä on joku kuvakin täältä.” Kauppakirjojen kirjoittamisen yhteydessä selvisi, että joku toimittaja oli ollut Alli Wiherheimo, Kotilieden ensimmäinen ja pitkäaikaisin päätoimittaja. Hän työskenteli lehdessä sen perustamisesta, vuodesta 1922, eläkkeellejäämiseensä vuoteen 1963 asti.

Wiherheimo osti asunto-osakkeen haaveilemaltaan paikalta jo ennen sen rakentamista,  ja asui talon valmistuttua kotiaan kaikkiaan 46 vuotta. Kuva, jota välittäjä hatarasti muisteli, puolestaan löytyy kirjan kannesta.

 Uranaisen

Wiherheimo kirjoitti ja luki työkseen, mutta sen lisäksi hän kirjoitti myös päiväkirjoja. Jälkisäädöksellään hän lahjoitti päiväkirjat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. Ne toimivat fil.toht. Päivi Aikasalon tärkeimpänä lähdeaineistona, kun hän kirjoitti elämäkerran Alli Wiherheimo, Uranaisen sydän.

Ei ole varmaankaan suuri yllätys, että kirja piti hankkia pikavauhtia. Tontut pistivät parastaan, jotta opus saatiin juuri joulun alla tehdyn asuntokaupan jälkeen ajoissa pakettiin ja pukinkonttiin. Ihmeitä tapahtuu, ja kuin suoraan painosta tullut kappale saapui kuriiripostina antikvariaatista jouluksi kotiin.

Jo ennen lukemista piti tietenkin toiveikkaasti selata kuvasivut. Ja kyllä, kyllä vain! Kirjassa on kuin onkin kansikuvan lisäksi pari muutakin valokuvaa tulevasta kodistamme. Tekstistä löytyi vielä paljon lisää asuntoasiaa ja sen lisäksi muitakin mielenkiintoisia yllätyksiä. Kirjaan on valikoitunut tietenkin vain osa, mutta alkuperäisissä päiväkirjoissa olisi varmaan paljon enemmänkin meitä kiinnostavia merkintöjä. Puhumattakaan vanhoista valokuvista. Niitä vasta haluaisinkin nähdä.

mtakka

Mutta tämä kuva ei ole vanha laisinkaan. Se on otettu eilen.

13 kommenttia

Kategoria(t): Uncategorized