Ikkunanpuitteiden korjaajien kanssa sovimme yhteneväiset menetelmät ja aineet, jotta karmit ja puitteet olisivat valmiina samaa sarjaa. Le Tonkinois oli minulle ennestään tuntematon lakka. Ammattilaisen suositus, moninaiset käyttökohteet veneistä lattioihin, luontoystävällisyys ja parin, kolmensadan vuoden kunniakas historia vakuuttivat minutkin. Hätä oli tulla siinä vaiheessa, kun lakkaa olisi pitänyt saada hankittua. Maahantuoja on ilmeisesti vaihtunut, nettisivujen tiedot jällenmyyjistä olivat vanhentuneeet ja olemassaolevillakin oli tarjota ei-oota. Että jos innostutte Tonkkarista, niin varatkaa riittävästi aikaa sen hankkimiseen.
.
Hiomisen ja karmien puhdistuksen jälkeen pääsin viimein intoa tiristen testaamaan ihmeainetta kohteeseen. Kyllä! Le Tonkinois antaa puulle juuri täsmälleen sen klassisen hunajansävyn kuin toiveenani olin esittänyt. Ensimmäinen kerros oli kiitollisin levitettävä, koska näkyvä muutos oli niin valtava.
Tuote on liuottimeton ja siksi käyttäjäystävällisempi kuin esimerkiksi venelakka, jolla syntyy vaivatta kohtuullisen kaunista pintaa, mutta joka sivutuotteenaan sulattaa maalarin aivot. Sitä ei saisi sisätiloissa enää nykyään edes käyttää. Ei tämäkään ihan pelkkää mehua ole, sillä tuoksu oli melkoinen, vaikka lakattavaa pinta-alaa oli melko vähän.
.
Ensimmäisen lakkauksen ja vuorokauden kuivattelun jälkeen hioin pinnan vielä kerran hyvin kevyesti hienolla paperilla. Seuraavaksi toinen kerros lakkaa, kuivatus ja sen jälkeen kolmas ja viimeinen kerros. Le Tonkinois oli miellyttävää levittää. Se jätti hyvin työskentelyaikaa, mutta kuivui kohtuullisesti reilussa vuorokaudessa. Tässä kohteessa pinnasta tuli näillä keinoin oikein hyvä, mutta esimerkiksi pöytälevyn peilikiillon kanssa olisi voinut olla tekemistä. Kenties tätäkin lakkaa voisi ohentaa viimeistä silausta varten erittäin vaativissa kohteissa.
.
.
Mutta kyllä perinteinen öljylakka joka tapauksessa tuotti näin suoraan tölkistä levitettynä erinomaisen kaunista pintaa. Puuhun imeytyvä lakka antaa todella upeasti syvyyttä värisävyyn. Samalla se tosin nostaa myös kolhut ja muut ajan merkit selkeämmin esille kuin vesilukoinen, maitomainen mattalakka, mutta sellaista se on. Ikkunat eivät ole uusia, eikä niiden siltä tarvitse näyttääkään. Tein silti töitä iltakaudet veitsenkärjellä lakkarippeitä koloista kaivellen ja ruuvinreikiä kittaillen, jotta yleisilme olisi valmiina siisti.
.
Ajoittaisista aurinkoisista ja hikisistä päivistä huolimatta meillä on öisin tuulen suunnasta ja voimasta riippuen ollut välillä rapsakan raikasta – kuten juuri nyt. Elämämme maanpäällisellä Merkuriuksella alkaa kuitenkin olla loppusuoralla, sillä sisäikkunat saapuvat parin päivän kuluttua kotiin. Jännitys tiivistyy. Täälläkin olisi vielä vähän puuhattavaa ennen h-hetkeä.
Pikkasen maalia 