Päämäärä

Pikkunippelipuuhastelujen lomassa iso kuva on välillä unohtua. Se, mitä kohti sinnikkäästi pinnistellään, näyttää suunnilleen seuraavanlaiselta:

 

Osa ovista tulee aukeamaan eri tavalla kuin tässä kuvassa, jonkin paikka on vaihtunut, jokin seinä on aavistuksen toisin, mutta melko tarkastit tuon näköinen koti meillä pitäisi reilusti alle kahden kuukauden kuluttua olla.

Usko on ajoittain ollut koetuksella, mutta kun katsoo miltä alkutilanne näytti, niin ymmärtää, että ihan sormia napsauttamalla tuo taikatemppu ei suju. Purkamista on jäljellä vieläkin, vaikka tavaraa on lähtenyt jo tonnitolkulla.  Valppaus on valttia, sillä virheisiin ei nyt oikein olisi aikaa eikä jaksamista purkamis-, rakentamis- eikä kunnostusrintamalla. Kaikkea kolmea on tarjolla samaan aikaan.

Tämän hetken suurin huoli kohdistuu – mikä yllätys  – oviin, joista ei pulaa pitänyt oleman. Ei tavallaan ole nytkään, mutta saranoista on. Tarina on pitkä ja kertomisen arvoinen, mutta ehkä teen sen joskus myöhemmin, kun tuorein tuska on hellittänyt.

Mitähän huominen tullessaan tuo?