Ovia saa ovikaupasta, eli miksi ovet ei aukene heille?

sarana

Paria vailla! Puuttuva puolisko haussa! Yksinäinen syksy!

.

Olen tainnut jo muutaman kerran mainita, että jos mitä muuta asuntoon joutuukin remontissa uusimaan, niin ainakin ovia oli valmiiksi enemmän kuin riittävä määrä. Useimmat niistä olivat käytössä, loput vintillä varastossa. Varmuuden vuoksi urakkasopimukseenkin kirjattiin, että vanhat ovet ja karmit säästetään, säilötään ja uudessa leiskassa tarvittava määrä kayttöön palautetaan. Ovet kuuluvat asuntoon, ne ovat ehjiä, kauniita ja hyviä painikkeineen kaikkineen.

Osa ovista oli jossain vaiheessa maalattu, osa oli edelleen lakalla, yksi jopa  toiselta puolelta vielä alkuperäisellä, kauniilla tammiootrauspinnalla. Maalatut pinnat on määrä kunnostusmaalata, lakattujen lakka parantaa uudella kerroksella ja ootrattu säilyttää ennallaan.

Arvatkaapa mikä aihe haukkasi leijonanosan tämän viikon työmaakokouksesta? No niinpä. Ovet ja karmit, kuinkas muuten. Yksinkertaiseksi toiveeksi kuvittelemamme klausuuli ovista on muodostunut varsinaiseksi piikiksi remontintekijöiden lihassa ja meille ainaiseksi stressin aiheuttajaksi.

Alku oli lupaava. Purkuvaihe sujui hienosti kun purkajat ottivat tunnontarkasti kaadettavista seinistä kaikki karmit ehjinä irti. Purkutyön edistyi, jätekasat kasvoivat ja yhä uusia karmeja kertyi nojalleen seiniä vasten odottamaan ullakolle kuljettamista.

 karmit

.

Olimme heinäkuussa peräti viikon yhteen putkeen mökillä ja siis myös käymättä työmaalla.

Lomalta palattuamme saimme huomata, että poissaollessamme oli ahkeroitu. Tuloksissa vain oli hiukan viilattavaa. Ensimmäiseksi katse iski väärän levyisiin oviaukkoihin. Timpuri ohjattiin vintille mittaamaan karmeista oikea koko.

Siitä alkoi Ontuvan Ovioperaation osuus.

Vinttikomerossa ei ollut karmin karmia. Asunnosta löytyivät yhdet sopivat ja parit tarpeettomat, muuten vain varmuuden vuoksi säästetyt pariovien karmit. Kadonneiden karmien mukana hävisivät tietenkin myös ovissa olevien saranoiden vastakappaleet. Karmien taikatempun kaltaiseen katoamiseen johtaneista syistä on olemassa kaksi erittäin kaukana toisistaan olevaa teoriaa, mutta yksi oli varmaa: meillä oli ongelma. Työnjohto tosin lohdutteli, että noin tavallisia saranoita heillä on varastossa vaikka miten, nou hätä.

Eivät sitten kuitenkaan tainneet saranapolot olla tusinatavaraa. Puuttuvia kappaleita on yritetty korvata hankkimalla varaosia mainion Rakennusapteekin kautta. Valitettavasti timpuri sahasi sinne lähtiessään yhden oven ehjästä saranasta puolet irti mallikappaleeksi. Siinä meni se. Rakennellessaan pariovien karmeja sopiviksi yksilehtisiin oviin salamasanteri ujostelematta sahasi vielä kaksi jäljellä olevaa saranoiden urospuolta rikki ennen kuin ehdimme hätiin. Ootratusta ovesta puolestaan ovat vain maalit lennelleet, kun vauhtiveikko on vaihdellut saranoita uusiin. Kerran pahempi puoliskoni osui paikalle yhdennellätoista hetkellä, kun sama mies oli juuri aloittamassa lakattujen ovien maalaamista. – Muuten kyllä mukava kaveri.

Tähän päivään mennessä sopivia ”ihan tavallisia” saranan vastakappaleita ei ole löytynyt. Ei purkutavarana, ei uutena.

Viimeisimmässä vaiheessa murheellista ovigatea työnjohto yritti sahauttaa ovien alareunoista kolme senttiä, jotta ne mahtuisivat liian matalalle asennettuihin karmeihin. Ei muuten sahattu.

Saatte uskoa, että aiheesta keskusteltaessa oli huumorintaju koetuksella molemmin puolin. Ammattirakentajan tehokkuusajatteluun ei missään vaiheessa ole mahtunut, että joku tahtoo säilyttää yli 80-vuotiaat ovet. Ovia saa ovikaupasta, lausui työnjohto. Toki olisikin helpompi ostaa uusia ovia tai viipaloida vanhoja, kuin siirtää  liian matalalle asennettuja karmeja.

Kun karmeja on laitettu paikoilleen uusiin seiniin, ei sijaintien kanssa olla oltu turhantarkkoja. Mutta silmäni nyt vain ei sitten niin millään kestä katsella kolmea vierekkäistä ovea  kolmella eri korkeudella. Sitä ei ovien sahailukaan muuttaisi.

Ei siinä mikään auttanut. Karmit irti ja mars ylöspäin. Periaatteessa pienestä erehdyksestä saattaa tulla matkan varrella isosti lisää työtä, minkä karmijumppa kaikkineen on konkreettisesti osoittanut.

Nämä tällaiset hetket ovan remontin ikäviä osuuksia, etenkin ihan loppusuoralla. Näin perusteellisessa saneerauksessa, jota on ainakin tusina eri ihmistä tekemässä, sattuu tietenkin kaikenlaista. Harmillisimpia ovat korjaamattomat vahingot, eikä niitä paljon saranasoppaa enempää onneksi ole tapahtunut. Tämä riittää meille oikein hyvin.

Vielä kun lopukiristä selvittäisiin kunnialla. Työmaalla häärii nyt parhaimmillaan seitsemän miestä samaan aikaan. Sillä väkimäärällä tulee rivakasti valmista, mutta huonolla tuurilla myös – hupsis – kivasti korjattavaa. Kiireestä huolimatta nyt kieli keskellä suuta ja ajatus päässä, jooko? Voidaan sitten jatkossakin moikkailla kun törmätään.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s