Purkutyöt ovat täydessä käynnissä. Etukäteen moneen kertaan mietityt ja veivatut ajatukset saavat hiljalleen näkyvän muotonsa reaalimaailmassa. Tässä vaiheessa ei enää pyörretä päätöksiä, eikä myöskään kaduta niitä. Tästä eteenpäin toteutetaan, ei katsella taaksepäin.
Tai ehkä ihan vähän voi vilkaista historiaakin, tulevaisuus mielessä. Tuo suloinen rastaanmunansininen väri paljastui puretuista ruokasalin kylmäkaappien ovista. Sama väri on ollut myös puulistoituksissa, jotka kiersivät huoneen muitakin kaappeja ja suojasivat kulmia. Voisin helposti ottaa haalean turkoosinsinisen tulevien keittiökaappien väriksi muistona menneestä, mutta muutenkin silmää miellyttävänä sävynä.
Kuvassa alustana kukkivat päivänkakkarat ovat vielä yksi tapettikerros lisää palvelijanhuoneesta. Uskomatonta, mutta totta.
Viistoista kylmäkaapeista ei ole enää kuin muisto jäljellä. Surettaa, mutta tämä on järjen äänen tekemä valinta. Kaapit olivat käsittämättömän epäkäytännölliset, veivät tilaa ja niiden välinen lippa vielä kaiken lisäksi pimensi huonetta. Ei muuta kuin katse eteenpäin.
Takka ja lattiat on suojattu kovalevyllä ja pahvilla purkutöiden myllerryksiltä…
…eikä se ole ollenkaan liioittelua. Meillä on makuuhuoneessa rakennusteline!
Toimivat liesi ja astianpesukone, jotka asunnosta jäivät yli, löysivät viime tipassa uudet kodit, mikä tuotti aivan erityistä iloa. Käyttökuntoisen laitteen kaatopaikalle vieminen tuntuu mahdottoman vastenmieliseltä maailmassa, jossa kaikkea on jo valmiiksi liikaa, ja jossa aivan erityisen paljon liikaa on jätettä.
Loppukin irtain ansaitsee paikkansa: sängynraato toimii ylimääräisen oven kanssa työmaan kirjoituspöytänä, vanhat kylmälaitteet palvelevat työntekijöitä vielä remontin ajan, ja jopa edellisten asukkaiden jälkeensä jättämä poppikone on käytössä. Se osallistuu rytmimusiikkipanoksellaan vahvasti purkutyömaan tunnelman nostattamiseen.
Onneksi alakerran asukkaat ovat muuttaneet kesäksi datshalle. Keleistä riippumatta mökkeilymotivaatio lienee heillä erityisen korkealla tänä vuonna.
Pikkasen maalia 
Jee, siitä se lähtee !! Missä kunnossa parketit muuten ovat ? Tuleeko muutoksia myös lattian pintoihin ?
Ihan kamalassa kunnossa maallikon silmään, mutta parkettimies oli tyytyväinen näkemäänsä: 82 vuotta jaksaneet ilman yhtään hiontakertaa. Eli hyvät niistäkin tulee, vaikka ajan patinaa jää/jätetään näkyviin.
oho, 82 vuotta ! Siinä sen näkee, laatuun kannattaa satsata !
Totta! 🙂 Tuhoista ja niiltä säästyneistä alueista näki myös, että jos vielä olisi vältetty ylenpalttista kukkienkasteluveden kanssa juhlimista, niin parketille ei olisi tarvinnut tehdä oikeastaan mitään. Se on jo huimaa.