Korjausliike on suoritettu oikeaan suuntaan, mutta turhan reippaalla otteella. Parempaa kohti silti menossa! Seuraavan kerran jo osuu. Tämä homma on pienestä kiinni ja silmä on armoton mittaväline.
Tänään on tapahtunut nyanssien viilauksen lisäksi raskaita asioita. Meillä on nyt keittiössä tasot. Pienimmän betonitason kantoi yksi mies, mutta hän olikin aikamoisen harteikas kaveri. Seuraavaa kokoa toi kaksi kaverusta ja kolmannen kuljetti taukoja välillä pidellen ylös kolme, nosti paikoilleen viisi miestä. Leveyttä tasolla on 800, pituutta 2400 ja paksuutta 40 millimetriä. Betonisten pihalaattojen painoon vertaamalla voi sellaisia joskus kanniskellut jotenkin hahmottaa tason huomattavaa massaa.
Taas ollaan isoa askelta lähempänä valmista asuntoa. Tasot ovat massiiviset, mutta hienot – massiivisen hienot, voisi sanoa.
Huomenna on hulinapäivä, kun sähkömies, putkimies, mahdollisesti kaasumies ja joka tapauksessa vakituiset remonttimiehet ovat kaikki työmaalla. He tosiaan ovat jok’ikinen miehiä. Koko pian viiden kuukauden rupeaman aikana täällä on ollut vain yksi nainen töissä. Työmaa oli silloin purkuvaiheen jälkeisestä kaoottisuudestaan huolimatta siistimpi kuin koskaan sen jälkeen.
Kirjoitan ehkä joskus kokemuspohjalta enemmänkin naisen paikasta remontissa, mutta juuri nyt pitää latautua huomisen haasteita varten. Edessä voi olla ihan mitä vain, kun hella-liesiosastoa asennetaan alapuolella paikoilleen samaan aikaan kun yläpuolella kiinnitetään liesituuletinta kattoon, vesiä, kaasuja ja sähköjä kytketään ja jossakin välissä vielä maalataan lattiaakin. Jokohan saataisiin ainakin kylmälaitteet käyttöön?
Pikkasen maalia 
Sun pitää lahjoittaa pojalle suorakulma. 😉 Tuntuisi olevan tarpeeseen… Ja juu, edelleen rakennustyömaat ovat kovasti miesvoittoista seurakuntaa. Kummasti vain sitten ne ainoat naiset saavat kehuja, kun eivät jätäkään jälkeensä maailmanlopun sekamelskaa. Tosin taitavat aika usein olla maalareita, jotka ovat muutenikin siistimmästä päästä jo ihan siksi, että työtä ei voi kovin karmeassa sotkussa edes tehdä… 😉 Muistan pikkutyttönä, miten herätin yleistä ihastusta pärjäämälöä työmaalla siinä kuin miehetkin. No, se maalin levittäminen seinään kai kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä eikä edes vaadi mitään killuttimia haaroihin, ne levittämisvälineet kun noudetaan ihan kaupasta. 😉
Mutta onnea kovasti saapuneista tasoista. Betoniset kuulostavat erittäinkin hyviltä, Kuulen mielelläni käyttökokemuksia. Joskus pitäisi tehdä keittiöremppa ja betonisetkin tasot ovat mietityttäneet.
Betoni myös näyttää ja tuntuu hyvältä! Kovaa se on, mutta hiukan haurasta, joten patoja siihen ei kannata hakata sen enempää kuin oikein mihinkään muuhunkaan tasomateriaaliin. Ihan täydellistä vaihtoehtoa ei kai ole olemassakaan.
Maalaripa maalari tämäkin rouvashenkilö oli, joka huolella suojasi ovet ja muut arat kohteet, mitä asuntoon silloin jäi. Vaikka perinteiset sukupuoliroolit ovat passé, niin syystä tai toisesta naissukupuolesta tuntuu keskimäärin löytyvän enemmän sitkeyttä tehdä tarkkaa, tylsää ja toistuvaa työtä kuin miehistä. (Poikkeukset sääntöön sallitaan.) Siksi esimerkiksi naishitsarit ovat kuulemma haluttua työvoimaa.
Vatupassi on myös passé. Siinä ei ole paristoja eikä vilkkuvaloja eikä se pärise. 😉 No ei vaiskaan. Tänään timpuri ja maalari juuri ihastelivat, miten luotisuora on maailman vanhimpia, yksinkertaisimpia, toimivimpia ja tarpeellisimpia työkaluja.
No mut, kuten muutama muukin naispuolinen maalaritoverini, on palkattu nimenomaan niihin työtehtäviin, joita ei voi tehdä litran imaisevalla telalla. 😉 Ts. ikkunanpieliä, peiliovia, kaiteita ym. kärsivällisyyttä vaativia kohteita maalaamaan… Toki niitä seiniäkin välillä, mutta pääasiassa just noin.
Sorry, mutta väkisin alkoi naurattamaan tuo kuva ja otsikko… Kolmas kerta toden sanoo.. .!! Mulla ei ole aavistustakaan miltä betoninen keittiötaso näyttää joten odotan jännityksellä ! Hieno se varmasti on !